maanantai 7. tammikuuta 2013

Jäinen tarina



Viime viikolla, kun olin kaupungilla, sää lauhtui. Pinnalta kadut olivat pehmeää sohjoa, mutta sen alla oli kylmä, kova, kupurainen jää. Kotiin liukasteleminen tuntui sellaisessa kelissä vaikealta, joten nousin lyhyttä paikallisliikennettä hoitavaan pieneen City-bussiin. Paikkoja oli vain muutama, istuin murjottavan eukon viereen auton etuosaan.

Seuraavalta pysäkiltä autoon nousi pieni, kovaluinen vanha nainen.  Maksettuaan kuljettajalle matkan hän katseli matkustajia ja totesi:

-Täällähän ei ole istumapaikkoja.

Edessä oli poikittain auton menosuuntaan kolme penkkiä, joista kahta varasi vanha pariskunta. Pulska nainen ja todella vanha, luikku mies. Pulska nainen sanoi miehelle:

-Tee tilaa.

Vanha mies vilkaisi kovaluista naista ja siirsi takamustaan. Nainen istui, kiitti ja totesi:

-Kiitoksia, tällä kelillä tämä linja-auto on kyllä tarpeen.

-On tämä hyvä, mekin kävimme tyttären luona ..., pulska aloitti.

-Näillä ne ajelevat ne maahanmuuttajatkin meidän rahoilla, kovaluinen keskeytti hänet ja jatkoi:

-Olitteko te sodassa?

-Olinhan minä, rintamalla koko Jatkosodan, vastasi mies.

-Niin oli minun setänikin. Kaatui päivää ennen rauhantekoa. Kauhea kohtalo.

-Onhan se kauhea kohtalo, pulska nainen totesi.

-Oli niin, aivan kauhea. Päivää myöhemmin olisi sota loppunut.

Veteraani katseli ulos eikä puhunut mitään. Kovaluinen nainen katseli auton matkustajia ja sanoi:

-Mitä ne mutiaiset tänne tulevat, pysyisivät kotonaan. Taulutelevisiotkin annetaan ja uusimmat kännykkämallit.

Autossa oli hetken hiljaista. Käytiin rautatieaseman pysäkillä ja auto jatkoi kohti Myllytullia.

-Mitä ne täältä hakevat. Jumalakin sanoo Raamatussa, että kansoja ei pidä sekoittaa. Kielet sekoitti, kun ihmiset yrittivät muuta, sanoi kovaluinen.

Hän oli hetken hiljaa ja jatkoi:

-Niin se Luoja sanoo, en minä sille mitään voi.

-Niin me käytiin tyttären luona ..., yritti pulska vaihtaa puheenaihetta.

Kovaluinen katseli ympärillään jäisellä katseella ja nauroi:

-Eihän silloin sotien aikana kysytty, pitääkö sotaan lähteä?

-No, ei. Pakkohan se oli lähteä, vastasi veteraani.

-Eikä rintamalta voinut karata, muuten ammuttiin. Mitä näitä sitten täällä hyysätään. Samalla lailla nekin olisi pitänyt ampua, kun rintamalta tänne karkasivat. Täällä niille pitäisi antaa sama tuomio. Isänmaataan pitää puolustaa eikä lähteä karkuun.

Veteraani oli hiljaa ja katsoi ulos. Hänen pulska vaimonsa aloitti vielä kerran:

-Käytiin tyttären luona ...

-Minä jään tässä pois, totesi kovaluinen kylmästi, nousi ja toivotti hyvää jatkoa. Sitten hän könysi ulos autosta.

Itse jäin pois seuraavalla pysäkillä. Maassa oli löysää sohjoa ja sen alla kylmä, kova, teräksinen jää. Liukastelin tien yli kotiovelle. Ovea aukaistessani palelin.


Vuoden ensimmäinen

Kävelytie Kasarmilla


Tämänpäiväisellä kävelyllä räpsitty kuva. Piti tälle vuodelle saada ensimmäinen postaus :)