lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantain huumaa

Lisää kännykkävideoita. Ihan mukavaa pitkästä aikaa värkätä näiden kanssa.





perjantai 25. lokakuuta 2013

Ensilumen jälkeen

Tässä video, jonka värkkäsin ruokatunnin ratoksi ihan vaan kokeillakseni kännykkään päivityksessä putkahtanutta editointiohjelmaa.






lauantai 19. lokakuuta 2013

Ouluun tuli ensilumi 19. päivänä lokakuuta



Ja heti valo lisääntyi. Tämä vastauksena Valokuvatorstain haasteeseen.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tervo Stokkalla

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syyskuun puoliväli muka

tiistai 10. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa Soneran kanssa asioimassa

Vaimo haluaa katsella Kärppien pelit, joten meille pitäisi hankkia maksullinen TV-kanava Nelonen Pro Extra. Tavalliselta Nelonen Prolta näkyy neljä peliä viikossa ja täällä pohjoisessa tiedetään vanhastaan, että niistä korkeintaan pari on kauden aikana Kärppä-pelejä. Extralta taas näkyvät kaikki liigapelit. Eilen menin Soneran myymälään selvittämään mahdollisuutta kyseisen kanavapaketin hankintaan.

Nelonen Pro Extra on nippu HD-kanavia, joita ei näytetä perinteisillä tekniikoilla. Sen tiesin jo kauppaan mennessäni, koska teknisiin yllätyksiin Soneran kanssa tottuneena selvitin mielestäni huolellisesti hankinnan taustoja. Menin myymälään jonottamaan enkä tilannut kanavaa netistä, koska olin kuitenkin valmistautunut myyjän kanssa vielä varmistamaan, että mitään ongelmia ei pääse syntymään.

Soneran varsin informatiiviset nettisivut kertoivat, että maksullisten kanavapakettien katsomiseen tarvitsen joko laajakaistan kautta toimivan viihdepaketin tai kaapelikortin. Meillä jälkimmäinen on. Lisäksi Sonera korostetusti kertoo sivuillaan seuraavaa: "Muista linkittää kaapelikortti! Huomioithan, että Kaapeli-TV:ssä maksullisten HD-kanavien katselua varten kaapelikortti tulee linkittää Cable HD Ready -vastaanottimeen eli digiboksiin tai digitelevisioon. Ilman linkitystä HD–kanavat eivät näy. Linkityksen teet soittamalla asiakaspalveluun p. 0200 17000 (mpm/pvm) ma–pe klo 8–20, la–16.30."

Meillä on pari vuotta vanha, laadukas Sonyn Full HD -telkkari, jossa on aikanaan hankittu lukijakin kaapelikorttia varten. Kuvittelin asian olevan sikäli kunnossa, mutta halusin sen vielä asiantuntevalta myyjältä tarkistaa. Nyt tiedän, että olennainen sanoma Soneran sivuilla korostetussa tekstissä on termi Cable HD Ready. Pitää olla joko televisio, jonka korttipaikassa toimii Cable HD Ready -kortinlukija, sekä tietysti myös vastaava, erikseen hankittava kortinlukija, tai erillinen Cable HD Ready digiboksi. Vain Cable HD Ready -laitteet voidaan Soneralla linkittää. Muissa vehkeissä kaapeliverkon maksulliset HD-kanavat eivät näy.

Puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsin keskustelemaan huolistani Soneran pätevältä vaikuttavan nuoren miesmyyjän kanssa. Hän oli auliisti valmis myymään kaiken haluamani ja paljon ylimääräistä. Viihdepaketin torjuin, koska epäilykseni sen tekniikan toimivuuden suhteen ylitti tarjouksen houkuttelevuuden. Nelonen Pro Extran hän kuitenkin vakuutti toimivan, kun meillä on Soneran kaapeli-TV ja kaapelikortti. Kortinlukijan linkittämisestä hän antoi huolelliset ohjeet. Sen sijaan hän ei ovelista kyselyistäni huolimatta kertaakaan erehtynyt varmistamaan, että TV-tekniikkamme täyttää Cable HD Ready -vaatimukset. Itse taas en juuri sitä osannut kysyä, kun telkkari oli kohtuullisen uusi ja nimenomaan hankittu sellaisena, että sillä aikanaan näkyvät myös HD-kanavat. 

Kotona toimin toivorikkaana myyjän antamien ohjeiden mukaan. Varmistin, että kaapelikortti oli paikallaan ja tein uuden kanavahaun. Muuten kaikki näytti hyvältä, mutta Nelonen Pro Extran kanavat eivät tulleet näkyviin. Aloin selvittämään HD-linkitystä soittamalla myyjän antamaan numeroon. Toistakymmentä minuuttia musiikkia ja väliaikatiedotuksia puhelimesta kuunneltuani päätin vielä opiskella aihetta netistä. Muistan vielä hyvin parin vuoden takaa pitkät musiikinkuuntelusessiot yrittäessäni päästä keskustelemaan Soneran asiakaspalvelun kanssa. Kanavien näkymättömyys oli myös herättänyt epäilyksen siitä, että kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa, mikä musiikin kuuntelun lomassa kirkastui mielessäni.

Netistä löytyikin lomake, jolla linkityspyynnön saattoi tehdä tarvitsematta yrittää tavoittaa asiakaspalvelua puhelimitse.  Sitä etsiessäni olin kuitenkin törmännyt Kuningaskuluttajan juttuun, jossa harvinaisen selkeästi selostettiin HD-tekniikan uudistuneita kuvioita. Sitä tavatessani aloin ymmärtää, että meidän uudehkon, hienon Full HD -telkkarimme kaapelikorttiaseman kautta ei Nelonen Pro Extran kanavia saa näkymään.

Aikani kiroiltuani marssin lähimpään digiboksiliikkeeseen ja ostin boksin, josta huolellisesti varmistin, että sen kyljessä oli maaginen teksti "Cable HD Ready". Rahaa paloi reilut kolmesataa. Monta digiboksimerkkiä oli hyllyssä halvemmallakin, mutta yksikään niistä ei ollut Cable HD Ready.

Kotona virittelin digiboksin paikalleen samalla kun kuuntelin vaimon narinaa tuhlauksesta. Kanavahaun jälkeen tärkeät HD-kanavat eivät näkyneet, mutta ohjekirjeen tutkimisen jälkeen ymmärsin laittaa kaapelikortin oikein päin. Toisen kanavahaun jälkeen tulivat Nelonen Pro Extran kaivatut kanavat  ja muutkin HD-kanavat lopulta näkyviin listauksessa. Katsomaan niitä ei toki vielä päässyt, koska vaadittu linkitys oli tekemättä.  Kanavilta näkyi vain mustalla taustalla teksti: "Pääsy evätty(4)".

Täytin Soneran sivuilla linkityspyynnön. Netin keskustelupalstojen mukaan linkitys tulee yleensä tehdyksi parissa tunnissa, mutta joskus siihen on mennyt kuukausikin. Meidän uutta digiboksiamme Sonera ei ainakaan eilisillan aikana saanut linkitetyksi, mutta kysymys oli toki virka-ajan jälkeisestä illasta. Jännityksellä odotan, näkyykö illalla HD-kanavilta tänä iltana muuta kuin mustaa. Liigakausi alkaa ylihuomenna. Varmaa on kuitenkin, että kausikortti olisi tullut halvemmaksi.

--------

Ps. Kanavat tulivat illalla näkyviin. Hyvä sinänsä, mutta kalliiksi ne tulivat.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Rokualla sienessä

perjantai 30. elokuuta 2013

Tampereen persujen kokoontuminen

Istunnossa käytiin läpi, nääs, sarantunnen ulkomaalaisen makuuttaminen täällä meirän rahoilla ja kreikkalaisten, meinaan nääs, elättäminen meirän kustannuksella.




tiistai 27. elokuuta 2013

Kangasalla

Kuntoutumassa Kangasalla. Tänään tutustuin ohjelman loputtua kirkonkylään.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ruusukatu

Oulun keskustassa Pakkahuoneenkatu muuttuu viikoksi ruusutarhaksi. Taiteilija Kaisa Salmen suunnitelman mukaan kadulle tuodaan lahjoituksena saadut 34.000 ruusua, jotka viikon jälkeen jaetaan vapaaehtoisille ruusukadun rakentajille ja kaupunkilaisille.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Taidetta puistossa

Ainolanpuistoon on tilattu teoksia parillakymmeneltä taiteilijalta. Tässä niistä yksi.

perjantai 2. elokuuta 2013

Aamukahvilla Makasiinilla

Kauppojen aukeamista odottelemassa Oulun torilla.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vlatava

Kotiinpaluu edessä :(



Kappelin terassilla

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Synttäripäivällisellä

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesäloma

Kesä on mennyt työssä ja turhuudessa. Nyt kuitenkin lyhyellä kesälomalla Lahdessa, Turussa, Nurmijärvellä ja Helsingissä. Tänään päivällinen nautittiin Klaus Kurjen alakerrassa Toscaniinissa.


maanantai 20. toukokuuta 2013

Bloggausmuistelmia, osa I

Tapaaminen SusuPetalin kanssa johdatti minut muistelemaan bloggausuraani.


Aivan varma en enää ole, milloin perustin ensimmäisen blogini. Se oli jo kohtuullisen varhain bloggaamisen historiassa joskus 2000-luvun alussa, mutta jäi sitten unohduksiin. Blogin nimeä tai aihepiiriäkään en enää muista, mutta kyseinen blogi kummitteli vuosia sähköpostissani Bloggerin kehottaessa siirtämään sen uudelle alustalle, mikä ei sitten kuitenkaan onnistunut. Lopulta kehotukset loppuivat ja blogi on kaikeksi onneksi hautautunut sille kuuluvalle paikalle bittimeren pohjalle.

Varsinaisesti aloitin blogien pitämisen vuonna 2005. Pari ensimmäistä blogiani ovat nekin jääneet unohduksiin. Kirjoitin niihin itselleni muistiin satunnaisia ajatuksiani. Aika pian tuhosin ensimmäisen blogin lähinnä sen vuoksi, että aloin pelätä kirjoitusten leviävän muidenkin tietoon. Vaikka silloiseen kirjoitteluuni ei liittynyt minkäänlaista sosiaalisuutta ja kirjoitukset olivat aivan viattomia, arastelin mahdollista julkisuutta. Samoin kävi toiselle blogilleni joskus vuoden 2006 aikana. Kummankaan nimeä en enää muista.

Ostin vuoden 2006 kesällä ensimmäisen digikamerani, jolla otetut kuvat opettelin imuroimaan tiekoneelle. Aika pian huomasin, että digikuvat oli näppärä siirtää myös blogiin. Saman vuoden aikana löysin myös muiden pitämät blogit, missä varsinkin Blogilistan olemassaolon havaitseminen oli keskeistä. Aloin sosiaalistumaan Blogistaniaan, kirjoittelin kommentteja ja omiakin päreitäni käytiin ensimmäistä kertaa kommentoimassa.

Syksyllä 2006 perustin ensimmäisen pitkäaikaiseksi muodostuneen blogini, jonka nimeksi laitoin Vakavia Ajatuksia. Tarkoitukseni oli uudesta digikamerastani huolimatta nimenomaan kirjoittaa ja korkeintaan tukea kirjoituksia valokuvilla. Nimen taustalla oli vilpitön pyrkimykseni välttää teennäistä hauskuutta. Brittiläisyyttä ihannoivaan habitukseeni sopi paremmin kuivat ja totiset kirjoitukset, joiden mahdollinen huumori nousisi asiayhteydestä tai asiasta sinänsä. Aiheet ajattelin löytää omasta ympäristöstäni eli nimi ei tarkoittanut mitään suurta filosofista pohdiskelua, jollaiseen minulla ei ole edes kapasiteettia.

Kirjoittaminen jäi kuitenkin vähiin. Bloggaaminen oli minulle ensisijaisesti irtautumista työstä, jossa kirjoitin, ja teen sitä edelleen, oikeudellisia kirjelmiä hallintotuomioistuimille. Ulostulo virallisesta kirjoitustyylistä ei kuitenkaan ollut helppoa. Tavoittelemani brittiläisyys tuppasi blogikirjoituksissakin kääntymään siihen, että kunnioittavasti kiinnitin mahdollisen lukijan huomiota eräisiin näkökohtiin esillä olevassa asiassa. Jutuista tuli tylsiä ja niitä oli tylsä työn lisäksi kirjoittaa. Tosin 2007-2008 vuodenvaihteessa onnistuin tekemään pari kirjoitusta, joihin edelleenkin olen kohtuullisen tyytyväinen: "Kahden naisen loukku" ja "...livet är inte bara dansande på rosorna", jotka näköjään edelleen löytyvät netistä. Niihin hain inspiraationi oikean kirjailijan tyylistä eli Antti Tuurista ja Raymond Chandlerista.

Valokuvauksesta taas innostuin heti kameran ostettuani. Ensimmäisen digikameravuoteni aikana otin n. 20.000 kuvaa. Se on enemmän kuin sen jälkeen yhteensä, vaikka monta vuotta myöhemminkin kuljetin kameraani mukana melkein joka paikassa. Ja digijärkkärin ostettuani vuonna 2008, kuljetin kameralaukkua aina mukanani. Vasta viime vuoden aikana olen alkanut tehdä järjestelmäkameran kanssa erityisiä kuvauskävelyitä ja ottaa arkikuvat kännykän kameralla. Joka tapauksessa kuvaan edelleen päivittäin.

Blogialustaksi otin joskus 2006 TypePadin maksullisen palvelun. Luin jonkun asiantuntijan kirjoituksen, jossa epäiltiin ilmaisten palvelujen säilymistä ja pidettiin maksullisia palveluita luotettavampina, ja uskoin sitä. Ihan turhaan, koska ilmaispalvelut ovat harrastajabloggaajalle aivan riittäviä ja ainakaan vielä ei ole näköpiirissä niiden loppuminen. Sen sijaan Typepad vaihtoi jossain vaiheessa omistajaa ja esillä oli koko alustan loppuminen. Näyttää sekin kuitenkin edelleen olevan olemassa.

TypePadilla Vakavien Ajatuksien sisältö kääntyi vähitellen päivittäiskuviksi Oulusta. Enää en muista milloin, mutta jossain vaiheessa 2007 alkupuolella kuitenkin muutin blogin nimeksikin Oulu kuvissa. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan ollut puhdas valokuvablogi, vaan postasin siihen myös vastaukset haasteisiin ja ylipäänsä muunkin mieleen juolahtaneen sisällön. Vuosi 2007 on muistiini jäänyt aikana, jolloin bloggaaminen oli keskeinen osa elämääni. On se edelleenkin, mutta aivan samaa intohimoa ei sen jälkeen ole aiheeseen liittynyt. Bloggaamisesta ja valokuvaamisesta on tullut yksi työstä ja arjesta irroittava ulosmeno.

Keskeytän muistelun nyt tähän ja jatkan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolesta kunhan joudan.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kesä yllätti oululaiset

Eilen hellepäivä ja tänäänkin melkein.

Kännykällä St. Michealin terassilla muokattu kuva.

Ps. Auringossa tuskin näin kuvaa kännykän näytöllä kun sitä muokkasin. Jätetään tänne tämmöisenään, vaikka tuossa virheensä onkin :)

perjantai 17. toukokuuta 2013

SusuPetal ja rahapuu

Torstai-iltana minulla oli kunnia ja ilo tavata Vlatavan terassilla itsensä SusuPetal.  Miellyttävää keskustelua bloggaamisesta ja muista aiheista laidasta laitaan, Helsingissä kesä teki tuloaan, Suomi voitti jääkiekossa ja muutenkin elämä tuntui mukavalta.





Perjantaina samassa paikassa sain vanhalta ystävältä rahapuunoksan, joka oli varastettu rahapuusta, joka oli kasvatettu äitini rahapuusta ja vaimo sittemmin kasteli kuoliaaksi ja jonka oksan äitini oli ottanut isoäitini rahapuusta, joka mahdollisesti on tehnyt evakkomatkan Uudeltakirkolta, Karjalan kannakselta Turkuun. Evakkomatkasta ei toki ole aivan varmaa tietoa, vain lapsen epävarmaa muistitietoa, mutta puu oli 60-luvun alkuvuosina pikkupojan kokoinen, joten varmaankin se on aloittanut kasvamisen jo viimeistään 40-luvulla.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Toiselta aikakaudelta

Kirjoittelin kirjallisuushaastetta Luovalle lauantaille, mutta pakko myöntää, ettei tämä kuitenkaan olisi ollut siihen tarkoitukseen oikea inspiraationlähde. Kun muuhun postaamiseen ei aika tahdo riittää, laitetaan tämä kirjallisuusesseeharjoitelmani luonnos tänne.

---------------------

Mika Waltari, joka sotien aikana oli armeijan tiedotustehtävissä, kirjoitti jatkosodan aikana romaanin ”Rakkaus vainoaikaan”. Paitsi, että Waltari kirjassa tuo esille perehtyneisyytensä maalaustaiteeseen, kirjan lopussa hän loihtii propagandamiehen osaamalla isänmaallisella paatoksella eläväisen kuvan hevoslaumasta, jonka kesyttömyyden hän yhdistää koko Suomen kansaan.

Romaani kertoo taidemaalari Aatoksen ja opiskelijatyttö Marjutin rakkaustarinan välirauhan ajalta. Aatos on talvisodassa henkisesti vammautunut ja menettänyt luomiskykynsä. Uuden sodan vääjäämättä lähestyessä kasvaa pariskunnan epävarmasti ja haparoivasti kehittyvä rakkaus, jonka myötä Aatos parantuu ja hänen luomiskykynsä palautuu. Ja maailmantapahtumien vyöryssä Suomi pelastuu lopulliselta, tuhoavalta iskulta ja saa uuden tilaisuuden taistella olemassaolostaan.

Loppukohtauksessa rintamalle lähtevä Aatos liittyy kolonnaan, jonka villiintyneet hevoset rinnastuvat alkavaan sotaan ja siihen lähtevään kansaan:

”… Harjojen hulmutessa, kavioitten jyskyessä tiehen nuorukainen juoksi ohilentävien rattaiden rinnalle, heilautti reppunsa rattaille ja loikkasi mukaan. Ajajan selkään tukeutuen hän kohottautui seisomaan ja huiskutti lakkia jälkeensä kasvot hurjaan hymyyn sulaneina, levoton hehku silmissään. Huumaavana jyskyvänä pilvenä pyyhälsi hevoslauma rattaineen ohitse ja hän oli poissa pölypilvien kiiriessä puunlatvojen tasalle asti.

Sydän paisuvana, kiivaasti hengittäen ja riemastuksen puna poskillaan seisoi tyttö tienvarressa käsivarsi koholla suojatakseen kasvojaan pölyltä. Juuri näin, vastustamattomana, kaiken tieltään pyyhkivänä kiiti tulevaisuus hänen ohitseen. Hevoset harjat hulmuavina, silmissä villi leimu syöksyivät ohitse jyskyvin rattain. Hänen maansa oli noussut, ja hänen maansa riensi eteenpäin silmittömän ihastuksen ja toivon vallassa toteuttamaan vuosisataista unelmaa eikä mikään, mikään mahti maailmassa voinut nostaa enää sulkua sen tielle. Hänen onnensa, hänen toivonsa saattoi murskaantua kavioitten alle, mutta sillä ei ollut vähintäkään merkitystä hänen maansa noustessa kesyttömänä ja uljaana epätoivosta ja kuolemasta takaisin elämään.”

---------------------

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tipu

Valokuvatorstai haastaa pääsiäistä ennakoiden aiheella "Tipu". Tässä lumiukko helmikuulta.


2013-02-12 at 15-34-43

torstai 7. maaliskuuta 2013

Ihmisen paras ystävä

Valokuvatorstai haastaa aiheella "ihmisen paras ystävä". Minusta se on vanhanaikaisesti rakkaus. Tässä vanhassa kuvassa on kysymys sen kaipuusta.


Nössykkä

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Arpajaisvoitto



Ensimmäisen kerran muistamanani aikana osui kohdalleni arpajaisvoitto. Kun onni kerran potkaisi, se osui samantien kohdalleen: SusuPetalin näyttelynsä päätteeksi järjestämissä arpajaisissa. Tiedon voitosta sain jo alkuviikosta. Nyt parin päivän jännityksen jälkeen voitto lopulta kolahti postilaatikosta ja olemma aika otettuja, kun meillä nyt on aito SusuPetal seinällä!

Kiitoksia Susu!



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Värikollaasi 116

Värikollaasit haastaa Vera Style -kuvan väreillä.




kollaasi 116


torstai 28. helmikuuta 2013

Kirjaa lukeva karhu ja hänen kissansa

Valokuvatorstai haastaa maalauksella: Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze (suom.huom. Kirjaa lukeva vanha mies ja hänen kissansa).



2012-12-10 at 17-11-30

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Värikollaasi 114

Värikollaaseilla on tällä viikolla retrohaaste.




Tässä oma vastaukseni.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Värikollaasi 113


















Osallistun ensimmäistä kertaa Värikollaasit haasteeseen.

Haasteen värit ovat:

torstai 7. helmikuuta 2013

Jää




2013-01-04 at 11-00-29


Valokuvatorstai haastaa aiheella "Jää".

 Kuvassa Erkkosilta altapäin joskus tammikuussa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

maanantai 7. tammikuuta 2013

Jäinen tarina



Viime viikolla, kun olin kaupungilla, sää lauhtui. Pinnalta kadut olivat pehmeää sohjoa, mutta sen alla oli kylmä, kova, kupurainen jää. Kotiin liukasteleminen tuntui sellaisessa kelissä vaikealta, joten nousin lyhyttä paikallisliikennettä hoitavaan pieneen City-bussiin. Paikkoja oli vain muutama, istuin murjottavan eukon viereen auton etuosaan.

Seuraavalta pysäkiltä autoon nousi pieni, kovaluinen vanha nainen.  Maksettuaan kuljettajalle matkan hän katseli matkustajia ja totesi:

-Täällähän ei ole istumapaikkoja.

Edessä oli poikittain auton menosuuntaan kolme penkkiä, joista kahta varasi vanha pariskunta. Pulska nainen ja todella vanha, luikku mies. Pulska nainen sanoi miehelle:

-Tee tilaa.

Vanha mies vilkaisi kovaluista naista ja siirsi takamustaan. Nainen istui, kiitti ja totesi:

-Kiitoksia, tällä kelillä tämä linja-auto on kyllä tarpeen.

-On tämä hyvä, mekin kävimme tyttären luona ..., pulska aloitti.

-Näillä ne ajelevat ne maahanmuuttajatkin meidän rahoilla, kovaluinen keskeytti hänet ja jatkoi:

-Olitteko te sodassa?

-Olinhan minä, rintamalla koko Jatkosodan, vastasi mies.

-Niin oli minun setänikin. Kaatui päivää ennen rauhantekoa. Kauhea kohtalo.

-Onhan se kauhea kohtalo, pulska nainen totesi.

-Oli niin, aivan kauhea. Päivää myöhemmin olisi sota loppunut.

Veteraani katseli ulos eikä puhunut mitään. Kovaluinen nainen katseli auton matkustajia ja sanoi:

-Mitä ne mutiaiset tänne tulevat, pysyisivät kotonaan. Taulutelevisiotkin annetaan ja uusimmat kännykkämallit.

Autossa oli hetken hiljaista. Käytiin rautatieaseman pysäkillä ja auto jatkoi kohti Myllytullia.

-Mitä ne täältä hakevat. Jumalakin sanoo Raamatussa, että kansoja ei pidä sekoittaa. Kielet sekoitti, kun ihmiset yrittivät muuta, sanoi kovaluinen.

Hän oli hetken hiljaa ja jatkoi:

-Niin se Luoja sanoo, en minä sille mitään voi.

-Niin me käytiin tyttären luona ..., yritti pulska vaihtaa puheenaihetta.

Kovaluinen katseli ympärillään jäisellä katseella ja nauroi:

-Eihän silloin sotien aikana kysytty, pitääkö sotaan lähteä?

-No, ei. Pakkohan se oli lähteä, vastasi veteraani.

-Eikä rintamalta voinut karata, muuten ammuttiin. Mitä näitä sitten täällä hyysätään. Samalla lailla nekin olisi pitänyt ampua, kun rintamalta tänne karkasivat. Täällä niille pitäisi antaa sama tuomio. Isänmaataan pitää puolustaa eikä lähteä karkuun.

Veteraani oli hiljaa ja katsoi ulos. Hänen pulska vaimonsa aloitti vielä kerran:

-Käytiin tyttären luona ...

-Minä jään tässä pois, totesi kovaluinen kylmästi, nousi ja toivotti hyvää jatkoa. Sitten hän könysi ulos autosta.

Itse jäin pois seuraavalla pysäkillä. Maassa oli löysää sohjoa ja sen alla kylmä, kova, teräksinen jää. Liukastelin tien yli kotiovelle. Ovea aukaistessani palelin.


Vuoden ensimmäinen

Kävelytie Kasarmilla


Tämänpäiväisellä kävelyllä räpsitty kuva. Piti tälle vuodelle saada ensimmäinen postaus :)