tiistai 16. lokakuuta 2012

Talvea tekee


Ensilumi


Tästä se alkaa. Lunta tuli, tosin se suli aivan saman tien.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vaiennut viulu

Sunnuntaiklassikkona suomalainen legenda Konsta Jylhä ja hänen hieno sävellyksensä Vaiennut viulu. 

Muita klassareita on täällä.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Melkein sata kilsaa



















Aamukävelyn jälkeen olen Sports Trackerin mukaan kävellyt kahden viikon aikana 98,7 kilometriä ja kunhan iltapäivällä tallustelen kaupunkiin, tulee 100 kilometriä varmasti täyteen. Keskimäärin päivässä matkaa on kertynyt siten n. 7 kilometriä. Siihen nähden, että aloitin vuorotteluvapaan  tilanteessa jossa satunnaisesti kävelin 2 kilometrin työmatkani, olen aika paljon lisännyt liikuntaa.

Uskoisin Sports Trackerin kilometrimäärän olevan melko oikea. Kartalta mitaten lukemat näyttävät oikealta. Ohjelman näyttämiin muihin tietoihin lienee pakko suhtautua epäluuloisesti. Se esimerkiksi väittää, että tänä aamuna huippunopeuteni olisi ollut 32,5 km/h. En tiedä miten nopeasti ihmiset pystyvät kävelemään, mutta tuo on käsittääkseni jo aika kovaa juoksuvauhtia. Huippumaratoonarit juoksevat 42 kilometriä reiluun kahteen tuntiin eli nopeus on keskimäärin 20 km/h ja juoksijoita nähdessäni he ovat loppumatkastakin menneet niin kovaa, etten itse pysyisi juoksemalla perässä.

Viime aikoina olen noin kilometrin kävelyn jälkeen ajoittain tavoittanut miellyttävän olotilan, jossa jalat ja kroppa tekevät melkein itsenäisesti töitään eteenpäinmenon hyväksi ja mielessä ei ole kuin etenemisen tunne, kaupungin äänet ja syksyinen maisema. Ilmeisesti riippuvuuteni liikunnan liikkeelle laittamista dopamiineista on hyvällä alulla.

Kuva on otettu kännykällä Erkkolan sillalta tänä aamuna.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

One Of These Nights

Eaglesiä en ole koskaan soittanut sunnuntaiklassikkona. Se virhe pitää nyt oikaista. One Of These Nights on yhtyeen saman nimiseltä albumilta, jolta löytyvät myös hitit Lyin' Eyes ja Take It To The Limit.

Lisää sunnuntaiklassikoita ankeaan syyssunnuntaihin on täällä.

torstai 4. lokakuuta 2012

Rautapyörä

Valokuvatorstai haastaa punaisella rautapyörän kuvalla. Vaikka kuva liittyy vanhaan paloautoon, itselleni rautaisesta pyörästä tulee mieleen rautatiet. Tässä kuva viime kesältä, VR:n 150-vuotis juhliin liittyvän juna-ajelun lähdöstä Oulun asemalta.


Asema

tiistai 2. lokakuuta 2012

Vuorotteluvapaapäivitys

Jäin vuosilomat jälkeen heinäkuun alusta vuorotteluvapaalle, joka nyt on lähestymässä puoliväliä, tai ainakin kolmannes siitä on kulunut. Tässä vaiheessa taaksepäin katsellen aika on tietysti kulunut häkellyttävän nopeasti. Toisaalta olen saanut aikaiseksi paljon siitä, mitä alunperin suunnittelinkin.

Kirjallisuuden osalta romaaneja en ole lukenut ollenkaan niin paljon kuin oli tarkoitus. Enimmäkseen olen fiktion puolelta kuluttanut dekkareita, niitä tosin aikamoisen läjän.

Paljon olen kuitenkin lukenut tietopuolista kirjallisuutta ja varsinkin mennyttä vuosisataa käsitteleviä opuksia. Yksi vaikuttavimpia oli pari päivää sitten 95-vuotiaana kuolleen Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika, jossa viime vuosisata käydään kiitettävän monelta kulmalta läpi I maailmansodan lopulta alkaen. Samaan vaikuttavien sarjaan menevät William L. Shirerin hiljakkoin uudelleen julkaistu Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho ja Antony Beevorin kirja Berliini 1945. Vielä meneillään on Beevorin Toinen maailmansota, ja voi olla, että se jää odottamaan hankintaa omaan kirjastoon. Kaupunginkirjaston kappale on nimittäin varattu ja pitää palauttaa viikon kuluttua. Samoin luvun alla on vielä Tuomo Polvisen Venäjän vallankumous ja Suomi, joka jo pitkään on ollut luettavieni listalla pelkästään sen takia, että Kekkonen aikanaan tuomitsi siinä esitetyt käsitykset.

Itseäni eniten hämmästyttänyt piirre vuorotteluvapaassani on ollut innostukseni ulkoiluun. Koko vapaan ajan olen päivittäin kävellyt. Viimeisen parin viikon aikana olen joka päivä kävellyt aamulla, päivällä ja vielä illalla, yhteensä pari tuntia. Askelmittarin mukaan olen kävellyt reilusti yli 10 000 askelta päivässä varsinkin loppukesästä. Tupakkalakonkin sain pari viikkoa sitten aikaan. Kävelyn lomassa olen räpsinyt valokuvia, joiden käsittelyssä on myös aika kulunut mukavasti.

Talous on tietysti kuralla, mutta onneksi vaimo tienaa. Ja näillä näkymin taloustilanteeni kohentuu olennaisesti helmikuun jälkeen.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ojakatu vai Madetojankatu

Kuvissa olevan harmaan rakennuksen edessä kulkeva katu on vielä tällä hetkellä Ojakatu. Se on Oulun ainoa katu, jonka nimi on säilynyt samana 1600-luvulta alkaen. Nimi viittaa Kaupunginojaan, jota myös Plaanaojaksi tai Laanaojaksi nimitetään, ja joka kulkee Oulun läpi laskien mereen ylemmän kuvan alareunassa olevan sillan kohdalla. Toisaalta kadun nimi on luvattu muuttaa suuren oululaisen, Leevi Madetojan mukaan, Madetojankaduksi tai Leevi Madetojankaduksi jo ammoin 1950-luvulla, kun Madetojan patsas pystytettiin Plaanaojan toisella puolella olevaan Madetojanpuistoon. Ojakadun nimen mahdollinen muuttaminen on tällä hetkellä kuumin paikallinen kysymys Oulussa. Itse kunnioittaisin Ojakadun nimen pitkää ikää ja etsisin jostain kulmilta toisen vaihtoehdon Madetojankaduksi.


Ojakatu

Ojakatu (1)