Vladimir Vysotsky oli merkittävimpiä neuvostoliittolaisia artisteja, joka ei kuitenkaan koskaan saanut omassa maassaan valtakoneiston hyväksyntää. Hänen kappaleensa on äänitetty yksityisesti, alkeellisilla välineillä, kuten tämäkin. En osaa venäjää, mutta tämä laulu kertonee sielun säilyttämisestä. Hänen agressiivisesta ja intohimoisesta esiintymisestään tulee mieleen Jacques Brel.
Muut sunnuntain klassarit ovat täällä.
11 kommenttia:
Olisi kyllä kiinnostavaa tietää miten lyriikat menevät. Heittäytyvä esiintyminen, aika aggressiivinenkin, mutta venääjää osaamattomalle tämä ei ihan aukea.
Sanat löytyvät netistä venäjäksi ja googlen kääntäjällä niistä saa jonkinlaisen käsityksen laulun sanomasta. En kuitenkaan viitsinyt aika hassulta vaikuttavaa lopputulosta tähän laittaa ;)
Vladimir Vysotskyn biiseistä ei voine erehtyä, tunnelmasta päätellen jotain tässä julistetaan kovasti
Oikeastaan ei haittaa yhtään, vaikka ei ymmärrä mitään. Ääni on niin lumoava ja tunnelma mukaansatempaava.
En ymmärrä, mitä laulussa tahdotaan noin voimakkaasti tuoda esille, mutta hyvin laulaa ja vaikuttavasti.
Ari: Kyllä tässä jotain julistetaan. Käsittääkseni jonkinlaista normeihin alistamattomuutta.
Susu: Just noin minäkin ajattelin :)
Marleena: Aina ei tarvitse ymmärtää, riittää kun tuntee laulajan tarkoituksen.
Antaumuksellista!
Mahtava biisi, juuri sellaista mahtipontisuutta, josta minä pidän. Ja tästä sainkin vinkin omaan sunnuntaiklassikkooni. ;)
Lepis: Sitä tämä on!
*itKuPiLLi*: Kalinka on sekin hyvä biisi ;)
Aatosta ja paatosta, vahvaa esiintymistä komealla äänellä.
Arvasinkohan äsken väärin sanavarmenteet, ei tullut kommentti julkisuuteen.
Onko sanavahvistus tarpeen?
Itse poistin, kun vähentää kommentoinnin mielekkyyttä ja vähentää myö kommentoijia.
Pitää tarkistaa asetukset ja miettiä. Sanavarmennus oli aikanaan pakko laittaa käyttöön, kun kommenttiloota täyttyi roskakommenteista. Nykyinen captah on kuitenkin aika hankala itsellenikin.
Lähetä kommentti