sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Working Class Hero

Lennonin klassikko, josta Marianne Faithfull teki klassikkocoverin.

Muita sunnuntaiklassikoita on täällä.

9 kommenttia:

Hirlii kirjoitti...

Luokkaerot kasvavat ja ihmisten huono-osaisuus ja pahoinvointi. Tästähän se Tarjakin puhui uudenvuoden puheessaan.

Hyvä biisi, mut John Lennonin tulkitsemana parempi.

Ari kirjoitti...

Muistaakseni Marianne Faithfull oli Susun suosikki, ei hassumpi versio minusta.

Viides rooli kirjoitti...

Komeastihan Marianne Faithfull tämän vetää, en valita yhtään. Eikä laulun sanoma ole vanhentunut piiruakaan, mihin Hirliikin viittaa kommentissaan.

Tuima kirjoitti...

Hieno kappale, Lennonin parhaita ja kyllä Marianne vaan saa tästä paljon irti omalla tyylillään.

Entistä parempaa uutta vuotta!

Kutuharju kirjoitti...

Duunarius ei ihan mene läpi noilla vetimillä, mutta ääni passaa (ja noi F-words etenkin on vakuuttavia) ;) mutta tässä tulkinnassa on magiaa, hypnoottinen.

lepis kirjoitti...

Aivan upea veto! Huikaisee joka kerta, kun tämän kuulee. Tosin en tiedä mistä versioita pidän eniten; Lennon-Green Day-Faithfull. Aivan sama, kaikki hienoja!

Ja Mariannen esittämänä tämä viime kesänä livesti Hesassa syöpyi mieliin syvälle :)

uuvana kirjoitti...

Taustabändin tunnelmointi on tässä hypnoottisen hienoa. Näin hyviä muusikoita on aina ilo kuunnella. Sitä vasten Mariannen ääni tässä jotenkin vähän särähtää minulle nyt liikaakin, ei rohise ihan niin tyylikkäästi kuin tuota taustaa vasten minusta voisi rohista. Minun korvissani hän jää ihan melkein altavastaajaksi soittajien tyylikyyden suhteen, mikä kyllä syö kokonaisvaikutelmaa.

Mutta täydet pisteet annan noille muusikoille.

Tommi kirjoitti...

Bändille täydet. Ja luolamummokin vetää ihan messevästi. Biisistä en sano mitään. Ei tarvitse.

Kari kirjoitti...

Kiitoksia kaikille kommentoijille!