sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Moonlight Shadow

Mike Oldfield teki kokeilevan musiikin ohella, rahaa saadakseen, muutamia tavanomaisempia rockbiisejä, jotka ovat tainneet kestää aikaa paremmin kuin hänen meditatiiviset instrumentaalinsa. Tätä tavanomaisempaa linjaa edustaa Oldfieldin levyltä Crisis vuonna 1983 hitiksi noussut, Maggie Reillyn laulama Moonlight Shadow.


Muita sunnuntain klassikoita on täällä.

14 kommenttia:

Kimmeli kirjoitti...

Tämä biisi kuuluu siihen aikaan, kun olin muusikkomieheni kanssa tiukasti musiikin maailmassa. Tätä biisiä "jouduin" kuuntelemaan myös, ehkä liikaakin :)

Alastalo kirjoitti...

Klassikoiden klassikko. Ja ehdoton kesäbiisi mulle. Hyvä valinta.

Timo kirjoitti...

Hyvä valinta, vaikkakin Oldfieldin instrumenttaalipuoli kyllä mulle iskee vieläkin enemmän. Tosin oon jumahtanut kyllä aika paljon sinne kasarimakuuni (kuten pari seuraavaa sundayclassicciakin tulee osoittamaan :-).

SusuPetal kirjoitti...

Tämä on tuttu, kuuli aikanaan pakostakin. Ei paha.

Taru kirjoitti...

Kappaleella on oma hyvä "henki".

lepis kirjoitti...

Ouuu jees! Tämä menee sinne jonnekkin ytimeen.

Tuima kirjoitti...

Voi olla ns. tavanomaisempi ja helpommin lähestyttävä, mutta Maggien ääni tavoittaa hyvin musiikin kepeyden ja tekstin ja musiikin välinen "ristiriita" toimivat edelleenkin. Pidän tästä kappaleesta edelleenkin paljon.

haloefekti kirjoitti...

joo, kyllä tämä helpompana on jäänyt mieleen paremmin kuin Oldfieldin kunnianhimoisemmat luritukset. Aikoinaan tätä kuuli liikaakin, nyt menee taas ihan hyvin ;D

Irwikissi kirjoitti...

Jostain syystä haudoin tätä männä viikolla itsellenikin sunnuntaiklassikoksi... Mutta ajatukseksi se sitten kuitenkin vain jäi, kun räyheempi rokki täytti loppuviikosta pään :D

Tämä ON kyllä ihana, kuulas ja semmoinen sopivasti romanttinen kappale, on löytynyt omilta kaseteilta aikoinaan - sekä radiossakinhan tätä soitellaan yhä, mutta kyllästynyt en ole vieläkään. Kaunista kaunista... =)

uuvana kirjoitti...

Jännä juttu, oli ihan unohtaut tämän biisin todella pitkäksi aikaa. Oldfieldin kokeellisempaa osastoa on tullut sillä välin kyllä kuunneltua, jotenkin uohdin kai että tämä oli se sama Oldfield haha
Hyvä biisihän tämä o.

Oldfield teki vähän niin kuin niinkuin Sibelius joka sävelsi pieniä pianokappaleita porvaristyttösten soiteltavaksi (ja kutsui muuten niitä "voileiviksi lapsille" siksi että niistä saaduilla rahoilla sai pidettyä omat lapset ruuassa) että oli sitten mahdollisuus kirjoittaa ne Finlandiatkin.

Tästä tulee muuten vieläkin aina mieleen että miten ihmeessä Kaija Koota ei ikinä haastettu kunnolla oikeuteen tämän biisin jatkuvasta ja törkeästä kopioimisesta....

Ari kirjoitti...

Musikaallinen nero Mike Oldfield on minulle kova sana, kaikki levyt löytyy hyllystä ja tämä on hieman erilaisempaa Oldfieldia, mutta hyvää musiikkia.
Tykkään!

Kari kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista. Pitää ehkä itse palata niihin Oldfieldin kokeileviin juttuihin, josko ne vielä kuitenkin purevat!

Vaiheinen kirjoitti...

Ahhh... tätä kuunneltiin enimmäkseen tarpeeksi noina vuosina kun biisi julkaistiin. Mutta kiva kesäbiisi.

Joo, Oldfield teki tällaistakin matskua, ilmeisesti osin siksi, että oli riidoissa levy-yhtiönsä kanssa, joka olisi halunnut Tubular Bells II:n (jonka Oldfield teki toiselle levymerkille välittömästi, kun pääsi sopimuksestaan eri) ja ainakin III:nkin... tosin nämä kaksi jälkimmäistä jäävät varsinaisesta Tubular Bells-klassikosta jonkin matkan päähän.

Ari kirjoitti...

Tämä Oldfieldin biisi kuuluu sarjaan " jostain täytyy saada rahaakin" kuten vaiheinen totesi, levy yhtiön kannalta. mutta ihan hyvää musaa kuitenkin.