sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Bei Mir Bistu Shein

Sunnuntaiklassikkona svengaava maailmanhitti 30-luvulta.

Kuvassa oleva ukrainalaissyntyinen, USA:ssa vaikuttanut Sholom Secunda (1894 - 1971) sävelsi kappaleen Bei Mir Bistu Shein vuonna 1932 (tosin translitteraatioita jiddishistä näyttää olevan monta erilaista). Sanat siihen teki Jacob Jakobs (joissain lähteissä myös Jim Jacobs) ja laulu kuului musikaaliin Men Ken Lebn Nor Men Lost Nisht (englannin kieliseltä nimeltään I would If I Could).

Musikaali ei menestynyt, mutta Sammy Chanin ja Saul Chaplinin kokonaan uudelleen englanniksi sanoittamana (vain nimi ja kertosäe jäi jiddishin kielelle ja nekin kvasi-saksalaisittain kirjoitettuina) laulusta tuli maailmankuulu vuonna 1938, kun sen levyttivät Andrew Sisters. Hyvin nopeasti kappale levisi ympäri maailman ja pääsi hitiksi jopa natsi-Saksassa, jossa se kuitenkin kiellettiin kun tekijöiden juutalaisuus huomattiin.

Osa laulun legendaa on sen tekijänoikeuksien vaiheet. Secunda myi alunperin oikeudet kappaleeseen vain 30 dollarilla. Kun laulusta oli tullut kuuluisa, Secundan äiti kävi neljännesvuosisadan ajan joka päivä synagogassa rukoilemassa Jumalalta anteeksiantoa, koska arveli poikansa kärsivän äitinsä tekemästä synnistä. Vuonna 1961 vanha sopimus kuitenkin päättyi ja tekijänoikeudet palasivat Secundalle, minkä ansiosta säveltäjäkin pääsi lopulta taloudellisesti hyötymään tunnetuimmasta sävellyksestään.

Videoista ensimmäisellä Budabest Klezmer Band esittää laulun alkuperäisillä, jiddishin kielisillä sanoilla, vaikka lopussa siirtyykin englanninkieliseen versioon. Tästä tulkinnasta ehkä itse pidän eniten.

Toinen video on Benny Goodmanin mainio konserttitaltiointi, solistina Martha Tilton, äänitetty Carnagie Hall'issa vuonna 1938.

Suomeksi Sä kaunehin oot on levytetty moneen kertaan. Kolmantena alla olevista videoista on nykyisin vähemmän tunnettu tamperelaisen Arvi Tikkalan 1938 tekemänä levytys, jonka taustalla muhkeasti soittavan orkesterin nimeä en tiedä. Laulun suomennoksenkin tekijä on tuntematon. (Tunnetumman suomennoksen, mm. Georg Malmstenin, Brita Koivusen ja Laila Kinnusen käyttämän on tehnyt Martti Jäppilä.)

Nykyisin jo melkein unohdettu Arvi Tikkala oli näyttelijä ja laulaja, joka levytti muutaman vuoden aikana 1930-luvun lopussa satakunta laulua. Tikkalan elämä päättyi kuitenkin jo parin vuoden kuluttua tästä levytyksestä, helmikuussa 1940 hänen ollessaan vain 33-vuotias. Hän kaatui Talvisodan kovissa torjuntataisteluissa Kollaanjoella kymmenen päivää ennen sodan loppumista. 

Lisää sunnuntain klassikonsoittajia on täällä.







11 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Todellinen klassikko.
30 dollaria on kyllä hirmu vähän...

Goodmanin versio miellytti tänä aamuna korvaa eniten.

Viides rooli kirjoitti...

Hienoja tulkintoja. Mistähän johtuu, että liitän vahvan elämänriemun juuri 1930-lukuun ja tähän nimenomaiseen soundiin (raflaavat puhaltimet)? Arvi Tikkalan ääni soi komeasti, sankarin palolla.

Kari kirjoitti...

Susu: Miehellä taisi loppu luottamus biisinsä vetovoimaan? Kun sai edes jotain, oli riittävästi.

Viides rooli: Varmaan tuossa on perää. 30-luvun kuluessa palattiin ympäri maailmaa elämään vuosikymmenen alun lamasta, joka siihen aikaan ei ollut vain työttömyyskorvauksella elämistä. Kyllä se näkyy musiikissakin.

Tuima kirjoitti...

Kiitos kappaleen taustoituksesta! Andrews Sistersin tulkinta on tietenkin kovin tuttu ja jokunen suomalaisversiokin, tosin ei tämä mainio Tikkalan. Hauska kappale, vaikea sanoa mikä näistä miellytti eniten. Ehkäpä juuri Tikkalan, vaikkei se niin reippaan kepeä noihin muihin verrattuna sovitukseltaan olekaan.

Kari kirjoitti...

Tuima: Mukava että joku tykkää Tikalan levytyksestä. Oikeastaan se oli sytykkeenä tähän klassariin!

Yaelian kirjoitti...

Tuttu ihana mieleenjäävä kappale-Mielenkiintoista oli lukea tuon laulun vaiheita;ja miten ihmeessä ne oikeudet silloin myytiinkin niin halvalla....

Kari kirjoitti...

Yaelian: Eivät varmaan uskoneet biisi koskaan tuottavan mitään, kolmekymppinenkin oli rahaa :)

mm kirjoitti...

Tuo eka oli minulle mieluisin. Minulle jiddish ja juutalaisvaikutteinen musiikki yhdessä luovat oikean tunnelman. Saksaksi laulettuna se on pikemminkin muistuttanut marssilauluja, vai olenko vain ennakkoluuloinen. (Sen kuvituksessa kauneus oli kyllä vähän yksipuolista, sanoisin :) Vai muuttuvatko kaikki naiset miehen muistoissa tuollaisiksi :))

Ihmeen nopeasti se muuten tuli Suomeenkin...

Kimmeli kirjoitti...

Oliha kaunist!!!!
Vaikee valita ken ol kaunehin :)

lepis kirjoitti...

Minuunkin upposti tuo Goodmanin versio parhaiten. Tosin tuossa vanhassa kotimaisessa laulutavassa on jotain äärettömän viehkeää.

Kari kirjoitti...

mm: Jiddish tuo lauluun aivan oman säväyksensä ja laulaja on mahdottoman kaunisääninen!

Kimmeli: No, eihän tämä olekaan missikisa, saavat kaikki olla kauniita :)

lepis: Goodmanin versiossa on swingiä enemmän kuin muissa! Kyllä kotimaassakin tuohon aikaan jo laulettiin "modernimminkin". Olisiko Tikkalan tavan kohdalla kysymys hänen teatteritaustastaan?