sunnuntai 22. marraskuuta 2009

On suuri Sun rantas autius

Sunnuntaiklassikoiden teemasoittona näyttää olevan Pikkujouluswing. Vähän hidas tanssibiisiksi, mutta varmaan tämä menisi illan viimeisten joukossa. Sunnuntaiklassikoita on lisää täällä.

V.A. Koskenniemi oli syntyisin Oulusta ja haki usein lapsuutensa maisemista runojensa kuvat. Vuodelta 1908 olevassa kokoelmassaan Valkeat kaupungit hän julkaisi runon Rannalta, josta kansanlaulun sävelmällä laulettuna on tullut yksi Koskenniemen rakastetuimpia runoja. Runon esitti sävelin jo vuonna 1909 Ylioppilaskunnan laulajat, mutta Suomessa tunnetuimman version siitä on tehnyt Tapio Rautavaara. Nykyisin Vesku Loirin tulkinta on myös tunnettu. Kuorolauluna tämä kuitenkin tunnetaan yleisimmin, esimerkiksi tyttökuoroille sovitettuna sitä esitetään maailmallakin paljon. (Kuoroesityksissä muuten hämmästyttää, miten hyvin aivan vieraasta kieliperinteestä olevat kuorolaiset osaavat laulaa suomea.)

(Tällä videolla laulun esittää vielä tyyliään hakeva, mutta hirveän lahjakas Lumijoen tyttö Johanna Kurkela. Vaikka sanat kertovatkin ehkä ensisijaisesti rakkaudentuskasta tai ihmisenä olemisen yksinäisyydestä, Johannan tulkinnasta voi löytää myös hänen tekoseutujensa rantamaisemien lohduttomuuden. Kannattaa myös kiinnittää huomiota aivan loistavaan sovitukseen.)
 
Ps.

Näköjään Johanna Kurkelan hieno tulkinta on nyttemmin poistettu Youtubesta.

Pannaan tilalle Vesku Loirin melkein yhtä hyvä. Tästä vaan puuttuu näillä seuduilla kasvaneen omakohtainen tuntemus.



19 kommenttia:

Pisara kirjoitti...

Kaunista kuunneltavaa, hieno tulkinta, mutta en kyllä osaisi tanssia näin hitaaseen tahtiin:)

Sooloilija kirjoitti...

Tyylikäs sovitus, mutta melkein tulee virsi mieleen, niin hidas on tahti. Kaunis on, ja Johanna laulaa 'normaaliäänellä', ei liian korkealta.

Kari kirjoitti...

Pisara: Ajankäytöllisistä syistä tämä biisi tuli valittua jo alkuviikosta. Kieltämättä teemaan yhdistäminen vaatii mielikuvitusta. Mutta kun pikkujouluissa lienee tapana viimeisinä tunteina päästää negatiivisetkin tunteet purkautumaan. Tästä niitä löytyy :)

Sooloilija: Johanna tosiaan laulaa monesti todella korkealta. Oma viehätyksensä siinäkin.

Elegia kirjoitti...

Tykkään ihan mielettömästi Johanna Kurkelan äänestä ja musiikista. Minulla on jopa kolme hänen levyään (otin ne tännekin mukaan). Tämä on kappaleena eräs suosikkini ja myös Johanna tulkinta on kaunis.

Tykkään muuten ihan mielettömästi myös Häävalssista Kurkelan tulkitsemana.

Ps. Sinulle on työ potopuketissa ;)

Timo kirjoitti...

Ihan nätti kappale, mutta eipä mullakaan jäisi siideri tanssilattialle kesken tämän takia... :-) Noh, makuja on moneksi.

Hirlii kirjoitti...

Ilman muuta, tämä sopii pikkujouluihin. Olen muuten kerran käynyt kuuntelemassa näitä erilaisia tulkintoja tästä kappaleesta ja kovin se tuntuu olevan pidetty kappale kuoropiireissä. Hieno biisi onkin.

Tätä lauletaan pikkujoulujen (ja humalan) siinä vaiheessa jossa tulee mieleen että: "mä- olen-huano-ihminen-oon-ihan-paska". Ja toinen sitte hakkaa olalle ja sanoo: "sä oot iha loisto kaveri Veka !"

Tykkääsin kuoroversioista eniten.

Kimmeli kirjoitti...

Tää on kaunista. Kuuntelisin tätä mieluummin ihan vaan pöydässä, ellei joku Uskomaton Prinssi osuis kohalle ja sen kans vois vaa nojailla :)

AnniKainen kirjoitti...

Tämä saa minut aina kyyneliin. Asuimme Oulussa joskus 70-luvun alussa. Yhtenä aamuna juuri ennen kouluun lähtöä äiti luki lehdestä, että hänen veljensä oli kuollut sorsametsällä hypätessään ojan yli ja oman aseen lauetessa. Ensimmäinen tunti oli musiikkia ja me laulettiin tätä laulua ja minä yritin vaan koko ajan olla itkemättä. Enolta jäi kolme pientä lasta ja yksi vielä syntymätön. Vieläkin surettaa.

Tuima kirjoitti...

Tämä on kaunis teksti ja kappale. Johanna Kurkelan tulkinta on kovin herkkä ja kuuntelen tätä mieluummin kuin kuorosovituksia. Kurkelan äänestä olen pitänyt, hän on todella lahjakas laulaja.

Uuna kirjoitti...

Vaikuttava esitys! Tykkäsin todella paljon. Herkkä ja samalla vahva. Hienoa että löytyi uusi mieleinen esiintyjä, onkin ollut vähän puutetta juuri tällaisista. Kiitos todella!
Nyt tiedän, mitä toivon joululahjaksi.

lepis kirjoitti...

Komea on biisi ja sanoitus. Sopii hyvin tälle tytölle esitettäväksi.

Pikkujouluissa taitaisi mennä sinne jatkojen puolella soitettavaksi, kun viimeiset vielä valvoo ja ensimmäiset alkavat heräillä -hetkeen.

SusuPetal kirjoitti...

Minä jäisin pöytään juomaan, ei voi mitään.

Vaiheinen kirjoitti...

Kaunista ja tyylikästä. Kieltämättä tätä mieluummin ehkäihan vaan kuuntelee, kuin pistää tanssien, mutta minusta istuu pikkujouluihin tämäkin.

Kari kirjoitti...

Elegia: Johanna on hyvä jo nyt ja elämä näyttää mitä hänestä vielä tulee :)

Kävin hoitamassa työn pois.

Timo: Nimenomaan, makuja on moneksi.

Hirlii: Tämähän niin melankolinen kuin olla voi, kuten oli Koskenniemen runous muutenkin.

Kimmeli: Juu, en minäkään helposti lähtisi tätä parketille liekehtimään ;)

AnniKainen: Tuollainen henkilökohtainen suhde johonkin kappaleeseen tekee siihen suhtautumisen vaikeaksi.

Tuima: Eikö olekin Johanna loistava laulaja!

Uuna: Ole hyvä, mukava että joululahja selvisi ;)

lepis: Ehkä vasta jatkojen lopulla tai vasta niiden jälkeen :)

SusuPetal: Saa sinne jäädä mököttämään :)

Vaiheinen: Kuuntelubiisi tämä tietysti on.

juanita kirjoitti...

voi olla, että tätä kuunnellessa koittaisi kotiinlähdön hetki, mutta näin pikkujoulun jälkeisenä päivänä tätä kuuntelee ihan mielellään :)

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Kaunis, suomalaisuuden ytimeen osuva, kappale.

Taru kirjoitti...

Kuunteleisin kyllä myös pikkujoulussa, on niin kaunis ääni!!!

Tuula kirjoitti...

Karille tervehdys. Kaunisääninen on joulun laululintusi. Kuuluu tanssittaviin, mutta ympärillä ei saisi olla kyllä mitään turhaa pikkujoulumenoa ja meteliä. Kuulasta.

timbuktulaiset kirjoitti...

Lepiksen linjoilla. Onhan tämä tuttu, mutta jotenkin jäänyt varjoihin. Kaikin puolin erittäin hieno laulu tulee nyt lisänä aamuyön tunnelmiin. Jatkopaikkaa huuhailtaessa, kun levähdetään puiston penkillä tai ulkorappusilla hoilaamaassa Voi pientä juhlijaa, Nuoruus tangoa, Lähtevien laivojen satamaa ja ehkäpä tätäkin! Villisorsaa tuskin meidän tienoolla öisin kuulee eivätkä valkoposkihanhetkaan varmaan pimeällä vaaku, mutta voihan bubi yllättää huhuilemalla yössä. Hu-hu-huu, ja loistaa täysikuu...
Kiitos!