keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kummitteleva Hugo

Kuvassa olevassa talossa, joka tosin on kuvattu takapihan puolelta, kummittelee Hugo Salmela. Tiettävästi talossa opiskelevat viettävät keväisin kummituksen vuoksi jopa Hugon päivää. Kummittelu ilmenee siten, että talossa valot syttyvät ja sammuvat itsekseen ja öisin kuuluu outoa kolinaa.

Vuonna 1918 talossa oli Tampereen punaisten esikunta. Salmela oli Punakaartin pohjoisen rintaman ylipäällikkö, joka kuoli talon toisessa kerroksessa tapahtuneessa käsikranaattilaatikon räjähdyksessä. Hän kuoli 28.4 kiirastorstaina. Suremaan jäi vaimo ja kaksi lasta. Yleensä Salmelan ansioksi lasketaan valkoisten samana kiirastorstaina tekemän hyökkäyksen torjuminen. Häntä pidetään sen vuoksi yhtenä harvoista punaisten kyvykkäistä johtajista. Kerrotaan sellaistakin tarinaa, että Salmelan kuva olisi Sotakorkeakoulun seinällä.

Punakaartilla ei tosin ollut Tampereella, eikä muutenkaan, sellaisia taisteluyksiköitä joiden kanssa kukaan olisi voinut osoittaa erityistä sotilaallista lahjakkuutta. Mihinkään joukkojen koulutukseen tai mainittaviin operaatioihin Salmelalla ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta. Punaisen Tampereen viimeisinä päivinä päälliköiden tärkein homma oli haalia kaupungilta kaartilaisia linjaan ja yrittää saada heidät pysymään asemissaan, mikä Kalevankankaan hyvissä asemissa oli poikkeuksellisen helppoa. Salmela oli raittiusmies ja, toisin kuin useimmat muut punaisten päälliköt, selvin päin taistelun aikana, joten hän varmaan on ollut mukana siinä työssä. Kuollessaan hän kuitenkin oli esikunnassa, kaukana linjoista.

Pidän aivan uskottavana Salmelan seuraajan, Verner Lehtimäen, elämäkerrassa esitettyä väitettä, ettei punaisten menestys kiirastorstaina ollut tosiasiassa Salmelan ansiota. Mutta tuskin se oli Lehtimäenkään ansiota. Tampereen punakaartilaiset puollustivat viimeisinä päivinä Kalevankankaalla ja keskustassa tekoseutuaan, perhettään, vaimoaan, lapsiaan ja omaisiaan. Lisäksi he olivat motissa, joten välitöntä saarrostusuhkaa ei ollut. Muutenkin vastaavissa olosuhteissa punaiset usein osoittivat yllättävää sitkeyttä, kuten miehet samassa tilanteessa muissakin historian vaiheissa. Luulen monien kaartilaisten silloin huomanneen, että heillä on jotain tärkeää, josta taistella. Ja kiirastorstain väliaikainen menestys perustui siihen.

Joka tapauksessa Hugo Salmela on jäänyt historiaan sekä poikkeuksellisena sotilaallisena lahjakkuutena että kummituksena.



Hugon kuva on Wikipediasta, Hugo Salmelaa koskevasta artikkelista.

Ei kommentteja: