tiistai 14. heinäkuuta 2009

Matkoille


Lähden huomenissa parin viikon reissulle pakoon vanhenemistani. Palattuani olen virallisesti nyky-Suomen surkeinta kastia: keski-ikäinen, kokolihaa syövä heteromies. Kuvassa olen naisseurassa aikana, jolloin kaikki näytti vielä lupaavammalta.







Sunnuntaiklassikoihin en pysty lähiviikkoina osallistumaan. Seuraavassa kuitenkin tulevien viikkojen henkeen passaava tiistaiklassikko.


maanantai 13. heinäkuuta 2009

Paljaat jalat


Menneellä viikolla kommentoin SusuPetalin kirjoitusta Paljaat jalat miettien tarinan miesten näkökulmaa. Susu haastoi minut kirjoittamaan tarinan miesnäkökulmasta. Terveydenhoidon väliajalla kirjoittelin sitten tekstin Corvette, jossa Susun tarinan tapahtumia on tarkasteltu, jos ei ihan miesnäkökulmasta niin ainakin miehistymässä olevan pojan vinkkelistä.

Alla ensin SusuPetalin alkuperäinen tarina, Paljain jaloin ja sen perässä oma kirjoitelmani nimellä Corvette. Julkaisemme tekstit yhtä aikaa kahdessa blogissa. Interaktiivista bloggaamista, jonka toinen osio on SusuPetal -blogissa.

Kuva on SusuPetalin tuotantoa.


Paljaat jalat

Ateenassa kävelin paljain jaloin, Plakan kaduilla kivetys oli pehmeää, jalkapohjiin kerääntynyt lika suojasi ihoa. Miksi kuljet ilman kenkiä, minulta kysyttiin, vastasin: en pidä kengistä. Aikaisemmin sinä vuonna, talvella, lähtiessäni Turusta laivalla Tukholmaan, minulla oli jalassani lapikkaat. Pikkuvarvas oli murtunut, potkaisin pöydän jalkaan lähtiessäni. Lapikkaiden pohja oli kova, nahka paksua, jalka lepäsi hyvin, pikkuvarvas oli suojattu. Miksi sinulla on lapikkaat, tapaamani mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies kysyi. Kerrottuani syyn hän polkaisi rautaisilla saappaillaan jalkaani. Oliko se tämä jalka? Saattoi olla, vastasin, lähdin hänen luotaan.

Sinä olet ihmeellinen, mies Ateenan yössä kertoi minulle. Pohjoisen villi, vapaa ja kaunis keiju. Kuljet paljain jaloin, pitkä hameesi ei paljasta mitään. Haluan oppia tuntemaan sinut.

Hänellä oli avoauto, hiukseni takkuuntuivat, pitkät, punaiset hiukseni kietoutuivat pilvien lomaan, kun ajoimme rannalle. Hiekka oli hehkuvan kuumaa, silmän kantamattomiin kekäleitä, jalkapohjat paloivat rakoille, suolainen vesi kirveli haavoissa.

Ei minua kannata oppia tuntemaan, sanoin miehelle palattuamme kaupunkiin. Pettyisit vain.


Corvette

Isän vanhalla Fiatilla ei turistityttöjä vokoteltu. Onneksi kaverillani Konstantinilla oli rikas isä ja Konstantinilla työvuoro. Sain lainaksi hänen Corvettensa, Chevrolet Corvette Cabriolet, vuosimallia 1972, jonka 225 hevosvoimaa kiihdytti auton 5,7 sekunnissa nollasta kuuteenkymmeneen amerikanmailiin. Kun kaasua painoi, tunsi kiihdytyksen selässään.

Tytön hiukset hulmusivat tuulessa kun ajoimme Pireuksen rantaan. Tyttö oli vähän omituinen, kulki Ateenassa paljain jaloin. Kerroin tytölle, että hän on ihmeellinen, pohjoisen villi vapaa keiju paljaine jalkoineen, ja että haluan oppia tuntemaan hänet peittävän hameensa alta. Aika paksua, mutta Konstantin oli kertonut, että sellaisilla puheilla turistityttö oli valmis nopeammin kuin pässi aivastaa.

Tyttö kuljeskeli rannalla, poltti jalkansa kuumassa hiemassa ja yritti parantaa niitä merivedellä. Vietyäni hänet Corvettella kaupunkiin, hän kipeitä jalkojaan aristellen kertoi, ettei minun kannattanut häneen tutustua, koska pettyisin kuitenkin. Mietin, mitä hän kuvitteli minun pettymyksistäni tietävänsä. Jätin tytön Plakalle, tankkasin Corvetten viimeisillä rahoillani ja vein sen Konstantinin kotitalon pihalle. Ennen lähtöäni katselin Corvettea vielä hetken aikaa.

Seuraavana päivänä ajelimme Konstantinin kanssa kaupungilla katselemassa turistityttöjä. Konstantin poimi punaisia hiuksia auton verhoilusta ja oli utelias. Tahallani olin salaperäinen.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Natalia

"Natalia" on Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Elvi Sinervon sanoittama laulu. Sinervo julkaisi runon kokoelmassa "Pilvet". Laulu ja sen sanat ovat kertakaikkiaan hienot. Siihen nähden on traagista, että runon tarina perustui erehdykseen.

Sinervon sellitoveri ei ollut ukrainalainen, vaan Suomessa syntynyt ja kasvanut venäläisen sotilaan tytär, joka aikuisiällään oli viettänyt Ukrainassa neljä vuotta elämästään ja palannut sieltä hyvällä halulla Suomeen. Vankilaan Natalia Tusula-Vereschjagin päätyi, koska hän oli vakooja. Laulun takia olisi ehkä ollut parempi, että Hesari olisi antanut legendan elää ja jättänyt tutkimatta sen oikeita taustoja.

Videolla on lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon esitys kappaleesta ja aluksi iki-ihanan Ritva Sorvalin joiltain osin vääriin tietoihin pohjautuva selostus kappaleen taustasta.

Sunnuntaiklassikoita on lisää lepiksen sivuilla.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kotona

video

Kotiinlähtö

torstai 9. heinäkuuta 2009

Plevnassa

Viimeinen ilta Tampereella. Tarkoitukseni oli vielä jatkaa sotahistorian tutkimuksia ja käydä kuvailemassa Pispalassa Tampereen taistelun viimeisen vaiheen tapahtumapaikkoja. Sää on kuitenkin sateen vaivaama. Ja pitää sitä ehtiä Tampereella ollessa pari kaljaakin vetää. Huomenna pitää kuitenkin suunnata takaisin Ouluun.

Kippis!

Mannerheim ja tamperelaiset

Mannerheim valtasi Tampereen johtamansa Valkoisen armeijan ylipäällikkönä alle kuukaudessa, mutta tamperelaisten sydänten jakamattomassa valloittamisessa hänen menestyksensä on ollut kehnompi.

Kuvan patsas oli alun perin tarkoitus pystyttää keskustaan, Koskipuistoon, ja jalustakin oli jo valmiina. Talvi- ja Jatkosodan marskina, Suomen marsalkan asussa hänet olisi sinne pystytettykin, mutta valkoisen kenraalin asepuku oli lopulta Tampereen valtuustolle ylikäymätön paikka. Niinpä patsas päätyi kahdeksan kilometrin päähän keskustasta Vehmaisiin, aika hankalasti löydettävään ja huonokulkuiseen paikkaan. Vielä nykyisinkin se on niin huonosti merkitty, että ulkopaikkakuntalaisen on vaikeaa löytää patsas.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kummitteleva Hugo

Kuvassa olevassa talossa, joka tosin on kuvattu takapihan puolelta, kummittelee Hugo Salmela. Tiettävästi talossa opiskelevat viettävät keväisin kummituksen vuoksi jopa Hugon päivää. Kummittelu ilmenee siten, että talossa valot syttyvät ja sammuvat itsekseen ja öisin kuuluu outoa kolinaa.

Vuonna 1918 talossa oli Tampereen punaisten esikunta. Salmela oli Punakaartin pohjoisen rintaman ylipäällikkö, joka kuoli talon toisessa kerroksessa tapahtuneessa käsikranaattilaatikon räjähdyksessä. Hän kuoli 28.4 kiirastorstaina. Suremaan jäi vaimo ja kaksi lasta. Yleensä Salmelan ansioksi lasketaan valkoisten samana kiirastorstaina tekemän hyökkäyksen torjuminen. Häntä pidetään sen vuoksi yhtenä harvoista punaisten kyvykkäistä johtajista. Kerrotaan sellaistakin tarinaa, että Salmelan kuva olisi Sotakorkeakoulun seinällä.

Punakaartilla ei tosin ollut Tampereella, eikä muutenkaan, sellaisia taisteluyksiköitä joiden kanssa kukaan olisi voinut osoittaa erityistä sotilaallista lahjakkuutta. Mihinkään joukkojen koulutukseen tai mainittaviin operaatioihin Salmelalla ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta. Punaisen Tampereen viimeisinä päivinä päälliköiden tärkein homma oli haalia kaupungilta kaartilaisia linjaan ja yrittää saada heidät pysymään asemissaan, mikä Kalevankankaan hyvissä asemissa oli poikkeuksellisen helppoa. Salmela oli raittiusmies ja, toisin kuin useimmat muut punaisten päälliköt, selvin päin taistelun aikana, joten hän varmaan on ollut mukana siinä työssä. Kuollessaan hän kuitenkin oli esikunnassa, kaukana linjoista.

Pidän aivan uskottavana Salmelan seuraajan, Verner Lehtimäen, elämäkerrassa esitettyä väitettä, ettei punaisten menestys kiirastorstaina ollut tosiasiassa Salmelan ansiota. Mutta tuskin se oli Lehtimäenkään ansiota. Tampereen punakaartilaiset puollustivat viimeisinä päivinä Kalevankankaalla ja keskustassa tekoseutuaan, perhettään, vaimoaan, lapsiaan ja omaisiaan. Lisäksi he olivat motissa, joten välitöntä saarrostusuhkaa ei ollut. Muutenkin vastaavissa olosuhteissa punaiset usein osoittivat yllättävää sitkeyttä, kuten miehet samassa tilanteessa muissakin historian vaiheissa. Luulen monien kaartilaisten silloin huomanneen, että heillä on jotain tärkeää, josta taistella. Ja kiirastorstain väliaikainen menestys perustui siihen.

Joka tapauksessa Hugo Salmela on jäänyt historiaan sekä poikkeuksellisena sotilaallisena lahjakkuutena että kummituksena.



Hugon kuva on Wikipediasta, Hugo Salmelaa koskevasta artikkelista.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Suinulan muistomerkki



Videolla Suinulan verilöylyn muistomerkki.

Sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 Tampereen Suojeluskunta, vähän yli sata miestä, lähti pyrkimään kohti valkoisten hallussa olevia alueita. Johtajanaan sillä oli kapteeni Ernst E. Söderholm. Kangasalla joukko katkoi puhelinlinjoja, hyökkäsi yhteen työväentaloon ja yritti katkaista rautatien Ruutanan seisakkeen kohdalla. Sen perään lähti Tampereen Punakaartin lentävä osasto, jonka vahvuus oli 300 miestä. Lentävää osastoa johti laitosmies Kaarle Vilander ja varajohtajana toimi maalari Valdemar Sammalisto. Loppuvaiheessa tilanteeseen tuli mukaan myös Turun punakaartin ja venäläisten 200-miehinen osasto.

Punakaartin taistelukyky oli koko sodan ajan heikko, mutta ilmeisesti suojeluskunnan ei ollut sodan alussa paljon parempi, koska Tampereen lentävän osaston onnistui saartaa suojeluskuntalaiset Markkulan taloon Kangasalan Suinulan kylässä. Joukkiot ammuskelivat toisiaan tunnin verran ennen kuin suojeluskuntalaiset antautuivat. Siinä vaiheessa kapteeni Söderholm oli kuolettavasti haavoittunut.

Kun antautuneet olivat ulkona talosta, punaiset avasivat Sammaliston estelyistä huolimatta vankirivistöön tulen kivääreillä ja konekivääreillä. Suojeluskuntalaisista kuoli tulituksessa 14 ja haavoi 28. Lisäksi yksi mies ammuttiin myöhemmin ja Söderholm sekä toinen suojeluskuntalainen kuolivat kuljetuksen aikana.

Suinulan verilöyly oli alkusoittoa sodan raaistumiselle ja herätti laajaa huomiota rintaman molemmin puolin ja myös ulkomailla. Valkoisten puolella tapausta pidettiin oikeutuksena vangiksi jääneiden punaisten säännönmukaisille teloituksille taistelun jälkeen.

Lentävän osaston johtajat Vilander ja Sammalisto teloitettiin pian Tampereen valtauksen jälkeen.

Tillikassa

Aika tyhjää.

Tampereen kauppatori

Tampereen kauppatori tänään. Taustalla oleva teltta liittyy tulevan viikonlopun Tammerfestiin.

Ylikankaan kirja kertoo, että kun Punakaartin puollustus Tampereella oli luhistunut huhtikuun alussa 1918 valkoiset keräsivät vangiksi jääneet punaiset Kauppatorille. Vankeja oli n. 11.000 ja he saivat seistä torilla ilman ruokaa ja juomaa vuorokauden verran.




Punavankeja Tampereen kauppatorilla. (Kuva sivustolta Koskesta voimaa.)






Kaikki eivät torille päätyneet, koska kaartin päälliköt, asepuvussa tai miehen puvussa olleet naiset, venäläiset ja koko joukko muita punaisia valkoiset teloittivat heti kiinni saatuaan. Myöhemmin teloituksia jatkettiin Rautatieaseman lähellä ja Kalevankankaalle perustetun vankileirin kupeella olevalla soramontulla.



Teloitettuja punaisia paikallisen asuintalon pihalla. (Kuva Wikipediasta, artikkelista Tampereen taistelu.)

maanantai 6. heinäkuuta 2009

..oon Har(t)alan seljänteen

Kesäpäivä Kangasalla



Ps. Video on siis kuvattu Haralan harjulla olevasta näkötornista. Kiitokset Roosalle harjun nimen täsmentämisestä

Kesäaamu Kangasalla

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Vapaudenpatsas

video

Tampereen Vapaudenpatsas on Viktor Janssonin työtä ja sen pystyttämisestä päätti Tampereen viimeinen varallisuuden perusteella valittu valtuusto. Patsas herätti valmistuttuaan kovaa vastarintaa sisällissodan hävinneiden puolella, mutta sai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä jäädä paikalleen. Patsaan mieshahmo katsoo Wikipedian mukaan tiukasti kohti työväentaloa, mutta tänään paikkaa kuvatessani en pystynyt kyseistä taloa löytämään. Sen sijaan patseen katseen suunnassa näyttäisi olevan Pyynikin kirkko.

Kieltämättä patsaan jalustan teksti "Kiitos 1918" on korni siihen nähden, että tamperelaisten joukossa oli kovin paljon niitä, jotka eivät tunteneet voittajia kohtaan mainittavaa kiitollisuutta.

Kalevankangas

video

Videolla on linja-auton ikkunasta kuvattua Kalevankankaan hautausmaata.

Tampereella käydessäni olen aiemminkin ajankulukseni kierrellyt katselemassa Tampereen vuoden 1918 taistelun tärkeimpiä paikkoja, joista olen lukenut Ylikankaan kirjasta "Tie Tampereelle" . Silloin kävin myös Kalevankankaan hautausmaalla. Tällä kertaa en siellä käy. Kävin sen sijaan jo Messukylässä, jossa myös käytiin kovia taisteluja, ja tarkoitukseni on vierailla taistelun viimeisellä näyttämöllä Pispalassa, jos säät kaunistuvat.

Hautausmaalla käytiin vuoden 1918 kiirastorstaina Tampereen taistelun kovin yhteenotto. Punakaarti onnistui silloin torjumaan valkoisten etenemisen kohti Tampereen keskustaa. Valkoisia kaatui Tampereella kaikkiaan n. 700, joista suurin osa juuri kyseisenä kiirastorstaina. Pari päivää myöhemmin Mannerheim liitti hyökkäykseen melkein kaikki loput reservinsä ja punaisten vastarinta murtui.

Good Golly Miss Molly

Little Richard oli alkuperäinen "Tutti Fruttin" ja monien muiden rock-klassikoiden tekijä. Aika hyvällä videolla hän esittää eläimellisellä tyylillä John Marascalcon ja Robert "Bumps" Blackwellin legendaarisen rokin "Good Golly, Miss Molly".

Postaus on ajoitettu postaus sunnuntaiklassikoihin.


lauantai 4. heinäkuuta 2009

Pikainen analyysi Tampereesta

Terveydenhoito on puolivälissä. Sen lomassa olen saanut tilaisuuden parina päivänä tutustua Tampereeseen. Pakko myöntää että kaupunki viehättää minua kovasti.

Kesäkaupunkina Tampere jää ehkä jälkeen Turusta, jossa viime vuonna poikkesin. Täällä ei ole merta ja historia on muutaman sata vuotta nuorempaa. Mutta löytyy täältäkin terasseja, iloisia ihmisiä ja olutta sekä jokunen nähtävyys. Ylikankaan kirjan perusteella olen etsinyt Kansalaissodan taistelupaikkoja, mutta ne on merkitty valitettavan huonosti.

Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus on ollut yllätys. Keskussairaalassa eräs asiakas melkein kysymättä neuvoi, mikä on paras bussiyhteys keskustaan. Puhumattakaan hoitohenkilökunnan ammattitaitoisesta ja inhimillisestä työstä. Etukäteen, oman sukutaustan perusteella, kuvittelin hämäläiset juroiksi ja tylyiksi perussuomalaisiksi, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellainen käsitys on pakko tunnustaa virheeksi.

Tampereen katuja tallustellessani olen väkisinkin tullut tarkastelleeksi tamperettaria myös miesnäkökulmasta. Voi olla, että aita on aina vihreämpi nurmikon toisella puolella, mutta olen kuitenkin vakuuttunut, että tamperettarella on keskimäärin maan sopusuhtaisin vartalo. Sitä hän kuljettaa hämäläisellä arvokkuudella ja tamperetar osaa myös pukea jalon runkonsa vanhan kutomakaupungin perinnettä kunnioittaen aistikkaasti.

Säät ovat alkuviikon helteiden jälkeen muuttuneet koleammiksi. Kuulemma tilanne paranee ensi viikolla. Jos aihetta, raportoin lisää Tampereesta myöhemmin.

Linja-autolla Tampereelle

video

Vesijärvi

Soittoääniä

Pari päivää sitten mietin linja-autossa vastaisinko lehtimyyjän puheluun kun selkäni takaa kuului "Vastaas nys'saatana" vahvalla tamperelaisella. Toisen matkalaisen puhelin soi.

Eilen viereisessä terassin pöydässä neito vastasi luuriin kun puhelin ilmoitti "En saatana lähetä sulle sähköpostin sähkopostia, en perkele lähetä".

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Tänään Tampereella

Hellepäivä.