sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Mamba

Mamba julkaisi Älä jätä minua -biisinsä albumissaan Lauantai-ilta vuonna 1986. Tero Vaara kertoo biisin synnystä yhtyeen kotisivuilla, että hakusessa oli puhdas iskelmä. Kieli poskessa hän viilasi sanoihin lajityypin tunnusmerkit. Lopputuloksena oli jumalattoman suosion saanut kappale, jossa hän maalaa suomalaisen rakkauselämän pateettisimmillaan. Olen minäkin joskus jotain tuntenut, joten aihe on tuttu.

Aamulla lähden autoilemaan nelostietä kohti Tamperetta, jonne menen terveyttäni hoitamaan ja olen huonojen nettiyhteyksien varassa. Blogien lukeminen on hankalaa. Kännykästä näen kommentit tähän blogiin, mutta niihin vastaaminen on tuskallisen hidasta. Myöskään blogin päivittäminen ei onnistu juuri muuten kuin lähettelemällä kuvia kännäristä blogiin. Niitä saatan lähetelläkin.

Tässä kuitenkin panokseni lepiksen sunnuntaiklassikoihin.


8 kommenttia:

Halo Efekti kirjoitti...

Suomen kansa on siitä huippu että se omaksuu lemppareikseen myös kieli poskessa tehdyt parodiakliseet kuten tämä ja vaikka Kari Kuuvan Tango pelargonia :)

Tämä ei ollut mitenkään väheksyvästi sanottu, sillä itsekin kuulun kyseiseen joukkoon!

Sooloilija kirjoitti...

Tämä oli 80-luvulla kova juttu! Vieläkin kun sen kuulee, hymyilyttää. Eräs mies, joka oli minuun ihastunut, tykkäsi tästä laulusta. Siksikin hymyilyttää..Siis, olin minäkin häneen, mutta se oli liian monimutkaista..

Hannah kirjoitti...

Muistan inhonneeni tätä aluksi, mikä on tyypillinen reaktio minulta erilaisiin parodioihin. Mutta sitten vähitellen sen jatkuva kelaaminen sai aikaan työvoittotilanteen. Nyt sitä jo kestää kuunnella, vaikken ehkä vieläkään pidä siitä kovin paljoa.

SusuPetal kirjoitti...

Ei vaan pysty kuuntelemaan, ei Mambaa, ei Yötä. Ei.

Timo kirjoitti...

Mamballa muutamat kappaleet kallistuu mulla sinne ärsyttävän puolelle, toiset taas iskee kovastikin.

Hyvää reissua!

juanita kirjoitti...

tätä kuunnellessani mies sattui olemaan vieressä, ja hänen ensireaktionsa oli "que escuchamos?".. esiintyjän nimen sijasta hän halusi tietää ehkä enemmän, miksi ihmeessä tätä kuuntelemme ;) tämän empiirisen kokeen jälkeen onkin suhteellisen selvää, ettei parodiointi ylitä kansallisia rajoja ;D

lepis kirjoitti...

On tämä vain niiii-in hieno suomiklassikko ettei ole tosikaan. Siis huom. minäkin pidän ;D

Tuima kirjoitti...

Höh, mun hienosti muotoiltu kommenttini ei tullutkaan läpi. Lyhyesti: olisiko niin, että silloin kun itse sävellys ei ole parodiaa (ei kannata unohtaa Eppujen Murheellisten laulujen maatakaan), niin sinänsä vakavalla naamalla tehty parodia menee helpommin läpi, koska sanoituksissa on tavoitettu jotain joka kuitenkin liikuttaa ihmisiä, koskee heidän pateettisuuden tarvettaan? Mutta onko parodia silloin onnistunut :)?