sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Tunnelmassa

Glenn Millerin klassikkokipaleesta, In The Mood, M.A Numminen teki klassiseksi muodostuneen suomenkielisen version. Laulu kertoo alkoholinkäytön vaaroista Vapun tienoolle sopivalla tavalla. Sunnuntaiklassikoita on lisää täällä.




Samaan teemaan liittyy myös Sleepy Sleepersin opettavainen laulu rakennustyömies Väinöstä.

19 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Vapun jälkeisiin tunnelmiin joillekin oikein sopivat valinnat. Suomalaisuutta! ;D

Kari kirjoitti...

Sooloilija: Molemmat ovat suomalaisuutta sieltä pohjamudista alkaen :)

Yaelian kirjoitti...

Nummisen versio Millerin kipaleesta on ihana;en ollutkaan kuullut aikoihin!!Kiva!
Väinö oli mulle tuntematon kipale, mutta tuli nyt kuunneltua.

Kari kirjoitti...

Yaelian: M.A on oikeasti loistava muusikko vaikka ääni hämääkin.

Väinö oli aikanaan kova hitti, mutta jäi ehkä genren ulkopuolella tuntemattomaksi.

Tuima kirjoitti...

Buaahahhahhaaa möreällä rintaäänellä :) Vapun jälkeen voikin olla asiallista ottaa musiikillisia opetushetkiä.

Kari kirjoitti...

Tuima: Luulen että tänään maaperä on monen kohdalla otollinen alkoholivalistukselle :)

Viides rooli kirjoitti...

M. A. Numminen kuuluu niihin (laulu)taiteilijoihin, joita joko inhotaan tai ihaillaan, kylmäksi hän tuskin jättää ketään. Minä kuulun faneihin, mikä kertonee aika paljon a) persoonastani b) huumorintajustani c) elämänasenteestani ;-).

Tuon Sleeppareiden Väinö-laulun olin jo unohtanut. Nimi tuo mieleen lähinnä J. Karjalaisen, joka etsiskelee niin kovasti Väinöään.

Kuten edellä on jo todettu, valintasi edustavat oivallista vapunjälkeistä musiikkia.

Kari kirjoitti...

Viides rooli: Joudun tässä miettimään, mitä M.A:n valinta postaukseksi kertoo minusta ;) Varmaan jotain myönteistä :)

Hirlii kirjoitti...

Hah hah haa, sisäisen pedagogisi ajoitus on kyllä oikein täsmällinen. Eilen kun kävin kahdessa puutarhassa taimiostoksilla oli kaupungilla omituisen hiljaista ja autiota.

Hauska :)

SusuPetal kirjoitti...

Väinöä tuli aikanaan hoilattua aika paljon, olen aina ollut Sliippari-fani, enkä ala miettiä, mitä se kertoo minusta:)

Nummisesta joko pitää tai inhoaa, minä rakastan!

Just hyvät dagen efter-klassikot!

Kari kirjoitti...

hirlii: Eilen oli varmaan jo monella pienellä juhlijalla väsy :)

SusuPetal: Ehkä Sleeppareista pitämistä parempi olla miettimättä, ainakin minä jätän sen muille. Sama sopii Nummiseen ;)

lepis kirjoitti...

No heh! Eihän näille voi kuin naureskella hyvän tahtoisesti. Molemmat biisit edustavat tyylilajia, jota en oikein tunne. Silti ne jättävät jälkeensä hauskan mielen. Kerta-annoksina tosin, kiitos.

Timo kirjoitti...

Piristävät valinnat taas, Väinöä on kuunneltu monesti ja MA tosiaan tekee ristiriitaiset tunnelmat... :-) On sitä toki livenä tullut festareilla ja Vaasassa mentiin erikseenkin kuuntelemaan se Kielletyt laulut -konserttinsa.

Aurinkoista sunnuntaita!

Kari kirjoitti...

lepis: Vähintään kerta-annoksina ;) Itse jaksaisin kuunnella molempi vaikka useamminkin. Nummisen biisissä haitari ja mandoliini ovat hienoja. Väinössä taas on loistava kitarasoolo!

Kari kirjoitti...

Timo: Kaikesta ei voi pitää, mutta hyvää musiikkia voi aina panna esille :)

Hyvää sunnuntaita!

juanita kirjoitti...

tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kuulin nummisen version tästä kappaleesta! vau, nappivalinta tälle viikonlopulle!! ja aika hurmaava muutenkin :)

Kari kirjoitti...

juanita: No, oli aika kuulla. Levytys lienee 70-luvulta :)

Mymskä kirjoitti...

Rakastan tuota Millerin biisiä, mutta olen aina digannut myös tätä M.A:n versiota. Se on oikeastaan ihan oma biisinsä :)
M.A. on yksi ihailemiani persoonia, enkä nyt taida lähteä arvailemaan mitäse minusta kertoo... Jotain muuta ainakin kuin sellaisesta, joka inhoaa häntä.

Kari kirjoitti...

Mymskä: Millerin biisi on tyylikäs ja MA yhtä tyylikäs ja vielä hauska :) Mitä sitä pohtimaan, mitä oma musiikkimaku muiden mielestä kertoo.