maanantai 27. huhtikuuta 2009

Vieläkin diskosta

Sunnuntaiklassikoita eilen kuunnellessani panin usein merkille, että kappaleet olivat äärimmäisen tuttuja, vahvoilla desibeleillä herkässä iässä hermostoon iskostuneita, mutta monestikaan esittäjästä ei ole mitään mielikuvaa. Esittäjänkin ehkä tiesi nimeltä, mutta musiikkia artistiin tai yhtyeeseen en osannut yhdistää.

Ma Bakerin tiesin Boney M:n kappaleeksi, pidin siitä riittävän paljon jo nuorena, ja osasin sen teemaan postata. Muuten en ollut kokoonpanon tuotannost ihan varma. Muistiani virkiistääkseni hommasin yhtyeen levyn Gold - 20 Super Hits, jota olen eilen ja tänään muiden hommien ohessa kuunnellut.

Pakko tunnustaa, että vaikka Boney M:n soundi on omalaatuisensa, aika monta kappaletta olen vasta nyt ymmärtänyt saman kokoonpanon tekeleeksi. Suurimmat hitit, kuten Daddy Cool, Rivers of Babylon, Rasputin, Sunny, Brown Girl in the Ring tai No Woman No Cry, toki tunsin ennestään Boney M:ksi. Mutta uusia vanhoja tuttuja Boney M -biisejä löytyi ainakin Painter Man, Belfast, Still I'm Sad, El Lute, Kalimba de Luna ja Gotta Go Home. Näistä ainakin Belfast oli niin syvälle mieleen porautunut, että hämmästyttää etten sitä ennen ole Boney M:ään yhdistänyt.

Luonnollinen selitys lienee se, että diskohittejä en juuri kuunnellut kotona tai kavereiden kanssa. Sen sijaan ne raikasivat Bottalla, Tavastian T-illassa, Haraldissa ja mitä niitä tanssipaikkoja 70- luvun lopulla ja 80 -luvun vaihteessa Hesassa olikaan. Hyvän kappaleen tunsi aloituksesta, mutta musiikki oli tanssihommassa kuitenkin sivuosassa, joten esittäjiä ei tullut painettua mieleen, vaikka Dj olisi sen kertonutkin.

Nyt vähän harmittaa, että nämä diskojumputukset tuli aikanaan ohitettua niin vähällä mielenkiinnolla. Itse asiassa niissä on paljon ammattitaidolla tehtyjä, hienoja kappaleita, jotka tuntuvat kestävän vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, vaikka ovat niin hirveän tuttuja. Toisin on asia monen kohdalla niistä proge-biiseistä, joita samaan aikaan innolla kuuntelin omissa oloissani.

Ps. Laitanpa kehumani Belfastin tähän diskoilun lopuksi. Esityksessä saattaa Marcia Barret laulaa ihan aidosti.

Aamukahvi torilla

Kevään varmoja merkkejä on se, kun voi nauttia Makasiinin terassilla aamukahvin.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Lisää diskoa

Sunnuntaiklassikkona postasin Boney M:ää, jonka yksi legendaarinen hitti oli Rasputin. Sleepy Sleepers teki samasta biisistä ikimuistettavan version Rapsutin:


Diskoa

Lepiksen Sunnuntaiklassikkoiden teemana on tällä viikolla vanhat diskolevyt. Tässä Boney M:n, 70-luvun lopun eurodiskon yhden kärkinimen biisi "Ma Baker". Biisi on jäänyt mieleeni tapahtumasta, jossa olin käymässä luokkakaverin kotona ja hänen siskonsa huoneessa soi Ma Baker. Menimme katsomaan kun kolme tyttöä tanssi biisin tahdissa. Ei sen kummempaa, jäänyt vain mieleen.

Boney M on aidosti 70-luvun diskoa luonnehtiva kokoonpano: siinä ei juuri mikään ollut aitoa.

Ensimmäinen levy julkaistiin ennen kuin kokoonpanoa edes oli olemassa ja jäsenet palkattiin antamaan biiseille kasvot TV-esiintymisiä varten. Boney M:n musiikin loi Frank Farian, oikealta nimeltään Franz Reuther, yhdessä Hans-Jörg Mayerin kanssa eikä ilmeisesti kukaan muu tiedä kuka levytyksillä Farianin itsensä lisäksi lopulta laulaa. Hyvin harvoin he olivat Boney M:n jäseniä, vaikka kokoonpano aidosti lauloi konserteissa. Tunnetuin jäsenistä lienee Maizie Williams.

Ihan hyvää musiikkia tästä feikistä syntyi, vaikka biisitkin olivat lainatavaraa. Näin myös Ma Baker, joka on hittibiisi Boney M:n toiselta albumilta "Love for Sale". Kappale on alunperin Hans-Jörg Mayerin lomamatkalla löytämä tunisialainen kansansävelmä "Sidi Mansur", josta pojat tekivät diskobiisin. Fred Jay'n tekemien sanojen taustalla on 30-luvun lainsuojaton, Ma Barker, josta tuli Ma Baker, koska se "kuullosti paremmalta".



lauantai 25. huhtikuuta 2009

Päässälaskukisa

video

torstai 23. huhtikuuta 2009

Saunan jälkeen


Monipuolisen päivän jälkeen en jaksanut ryhtyä oikein mihinkään, mutta Xaralla jaksoin hetken leikkiä.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Viimeinen ehtoollinen?

video

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Sunnuntaiklassikko

Lähestyvän kevään kunniaksi sunnuntaiklassikkona tanssibiisi 70-luvulta.



lauantai 18. huhtikuuta 2009

You are allways on my mind

video

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kotiinpäin

torstai 16. huhtikuuta 2009

Jälkiruoka

Pääruoka

Alkupalat

Taas reissussa

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Sunnuntaiklassikko

Kai tämä on vähän pääsiäishenkinenkin sunnuntaiklassikko.

Tänään en pääsiäiskiireiden vuoksi itse pysty tutustumaan muihin klassikoihin, joita on täällä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Jammailua

Turhan lyhyeksi jäänyt videointi hienosta illasta, kun Kärpät oli juuri päässyt finaaliin voitettuaan Bluesin yhdessä kevään thrillereistä.


Routasydän

Sentenced on Muhokselta lähtöisin oleva death metal -bändi, joka vuonna 2003 teki Oulun Kärpille kannustuslaulun "Routasydän". Biisissä sanat "sisu, veri ja kunnia" yhdistettiin natsismiin ja seuran johto kielsi käyttämästä kappaletta virallisena kannustuslauluna. Jopa piispa tuomitsi kappaleen. Sanoittaja Sami Lopakka kertoi, ettei sanoitusta tehdessään ollut kuullutkaan Hitler-Jugendin käyttäneen mottonaan sanoja "veri ja kunnia". Lopakan mukaan hän viittasi sanoilla Kärppien tapaan kerätä joukkue suurimmaksi osaksi oman seudun pojista ja myöhemmin bändi teki kohun aiheuttajille omistetun biisin "Ever-Frost". Sentenced lopetti hienon uransa vuonna 2005, mutta Routasydän elää vahvasti Kärppien kannustuslauluna ja nykyisin sitä kuullaan myös Raksilassa.

Kärppien tämänvuotinen joukkue on ylittänyt kaikki odotukseni pelaamalla itsensä eilen finaaliin. Sen kunniaksi sunnuntaiklassikkona Routasydän. Tuore biisi, mutta kyllä sitä voi kannustuslaulujen joukossa pitää klassikkona.

Ps. Viikon teemana oli artisti, jonka on kuullut elävänä ja olenhan minä kuullut Sentencediä, joten biisi sopii siltäkin osin viikon klassikoksi.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Vlatavan ovella tupakalla

Koulutuksessa

Kentällä