sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Sunnuntaiklassikko

Sunnuntaiklassikkona Cream esittää legendaarisen riffin varassa toimivan biisinsä.Video on bändin jäähyväiskonsertista vuodelta 1968.


16 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Tuo riffi on tosiaankin tutumpaa tutumpi! Creamistä en tiedä paljon mitään muuta kuin tämän biisin.

Kari kirjoitti...

Cream on toki suuria rocklegendoja, jäseninä Eric Clapton, Jack Bruce ja Ginger Baker, mutta kun se lopetti jo 60-luvulla, ei ihme ettet siitä sen enempää tiedä.

Papi kirjoitti...

Riffi on ihan legenda ja klassikko tietenkin. Näitä vanhoja klippejä on kyllä niin hauskaa katsella.

Hirlii kirjoitti...

Toki, tämähän on klassikko, tietenkin on :)

Tuima kirjoitti...

Cream on tuttu vain nimenä - tämä kappalekin aivan vieras. Riffi tosin tuttu mutta ilmeisesti tiukkana lainakamana jonkun aivan toisen toisen bändin toisesta kappaleesta.

Kari kirjoitti...

Papi: Varsinkin yleisöä on hauska katsella 60-luvun klipeistä :)

hirlii: On se varmasti klassikko!

Tuima: Tuskin olet voinut välttyä tätä kuulemasta, mutta onhan sekin mahdollista.

Elegia kirjoitti...

Minulle tämä on vähän tuntemattomampi yhtey ja kappale. itse asiassa hmm... En ole varmaan ennen kuullut enkä koe menettäneeni mitään. Tämä kappale ainakaan ei oikein uppoa minuun.

lepis kirjoitti...

Klassikkojen klassikko! Sieltä parhaasta päästä. Tätä biisiä pitää aina välillä kuunnelle pakosti.

Harmitus kun tuo videon soundi on niin surkea. Tai nuo livevideot sen aikaisista sessioista eivät todellakaan ole hääppöisiä kellään. Siksipä en tätä ole omissani vielä soittanut, tai muutakaan Creamia, pahemmin.

Saattaapi olla tuo surkea soundi syynä ettei porukka tunnista tätä, siis Tuima :)

Löydin täältä:
http://popdose.com/basement-songs-cream-sunshine-of-your-love/
sudioklipin, joka ei kohise.

Halo Efekti kirjoitti...

Kyllä Cream on mainittava ehdottomasti klassikkojen joukossa itseoikeutettuna - on se sen luokan poppoo. Joka ainoassa instrumentissa on legenda.

Ehkä tuotanto on nuoremmille vieras, mutta mulle ainakin tuttu sekä ennen että jälkeen tämän piisin.

Tämä genre vei mut aikoinaan myös bluesin pariin 70-luvun alussa. Kävin jopa kuuntelemassa ja diggailemassa Suomessakin vaikuttanutta blueslegenda Eddie Boydia joka keikkaili Järvisen Albertin ja Ronnie Österbergin kanssa mm. Jyväskylän Yliopiston salissa

HannaH kirjoitti...

Cream kesti kasassa oikeastaan vain reilut kaksi vuotta, joten siihen nähden on ehkä vähän yllättävääkin miten paljon siitä puhutaan. Ehkä se johtuu pitkälti Claptonista. Ja siitä, ettei bluesia vissiin ollut soitettu näin lujaa sähköllä ennen.

Kuuluu bändeihin jotka luokittelen "osaavaa tuotantoa, mutta taidosta huolimatta tulos ei oikein miellytä".

SusuPetal kirjoitti...

On siinä mahtava kolmikko, Baker on oikein eläimellinen rumpujen takana.
Jep, klassikko.

Yaelian kirjoitti...

Tosi klassikko tämäkin. Muuta Creamin tuotantoa en taida tunteakaan

Sooloilija kirjoitti...

Joo Claptonin tiesin, että on tästä bändistä, muuta en sitten tiedäkään..

katriina kirjoitti...

Tämä on klassikko raskaimmasta päästä! Tälle kipaleelle olen silti allerginen, en voi välttyä muistamasta muutaman tutun finninaaman aina hyräilleen näitä riffejä. Päätin siltä istumalta inhota koko Creamia ja olen vasta viime aikoina päässyt siitä;o)

Kari kirjoitti...

Elegia: Kaikkihan ei voi pitää bluesista ;)

lepis: Kuuntelin tuon linkkisi. Huonohan tässä minun jutussani on äänentoisto. Löytyi Youtubestakin ihan kelvollisia videoita, mutta minulla on ollut ajatus, että linkkaan sellaisiin videoihin, joissa on jotain uutta biisiin tai ainakin hyvä lavashow. Tässä oli esityspuoli kunnossa.

Halo: Minustakin Cream on sähköisen bluesin ehdotonta kermaa. Mutta tietenkään kaikki ei siitäkään pidä, kummallista kyllä. Sinullahan on hienoja muistoja!

HannaH: Cream oli kuitenkin edelläkävijä useampaankin tyylisuuntaan. Vaikka ura oli lyhyt, noiden biisien merkitys muulle rockille ja bluesille on jumalattoman suuri.

SusuPetal: Ginger on eläimellinen ja minua viehätti erityisesti Brucen orgastinen ilme kun hän ensimmäisen kerran heitti riffin.

Yaelian: Saattaisit tunteakin, jos tietäisit.

Sooloilija: Clapton on tietenkin se suurin suuruus, vaikka Creamin sydän taisi Bruce, jonka myöhempikin ura on merkittävä.

katriina: Kuulostaa vähän samalta kuin meikäläisen inho maksaa kohtaan: Kun lapsena sain siitä trauman, ei enää maistu, vaikka myönnän sen joissain yhteyksissä olevan ihan hyvää :)

Timo kirjoitti...

Jonnekin onnistuin kommentin hukkaamaan, mutta koitetaas uusiksi.

Nimenomaan on klassinen ja tuttu riffi, ja Cream on tuttu nimenä vaikken oikein tunnekaan. Vaimo kyllä tuossa vieressä ei kappaleeseen innostunut, mikä on kyllä ymmärrettävää kun kuulee oman klassikkonsa Tarja-blogissaan. :-)