lauantai 14. maaliskuuta 2009

Elämä jatkuu

Ei ollut syöpää, mutta jossain purkissa outoja ilmiöitä, joita pitää syksyllä tutkia uudestaan. Vaikka olen kuvitellut, etten juuri jaksa piitata omasta kohtalostani, kirjeen viipyessä aloin jo hetkittäin suunnitella hautapaikkaa. Bloggaaminen oli jäädä. Tuli paksu kirje, joka kuulemma on huono enne, mutta ei sitten ollutkaan. Tuli vapauttava tunne. Lopputulosta tuli eilen hyvässä seurassa juhlittua niin, että nyt on muuten vaan ikävä olo.

9 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

No hyvä ja huokaus helpotuksesta. Kyllä terveyttä kannattaa aina juhlia. Tällaisia pysähdyksiä sitä aikuisen elämään aina aika ajoin tulee..
Mutta hyvä, että nyt on kaikki hyvin.

Kari kirjoitti...

Kiitti, Sooloilija. En ole ihan varma, onko kaikki hyvin, mutta jotenkin selkeämpää kuin toissapäivänä ;)

lepis kirjoitti...

No onpa hienoa, että se inhottava epävarmuuden tunne jäi ainoaksi inhotukseksi!

Welcome back!

Kimmeli kirjoitti...

Minäkin olen joskus suunnitellut, en hautapaikkaa, mutta hautajaisia ja se kivi on valittu :) Perintöäkin on lasten kans jo jaettu...

Timo kirjoitti...

Hyvä juttu, että tuli helpottava vastaus. Tuollainen tosiaan panee miettimään mikä elämässä on tärkeää.

SusuPetal kirjoitti...

Hyvä, että on vaan krapula. Huh.

Kari kirjoitti...

lepis: Tällä kertaa onneksi näin!

Kimmeli: Sinulla oli varmaan kova paikka aikanaan. Meikäläisen huolet on niihin nähden pieniä.

Timo: Kai minä mietin tärkeitäkin asioita, vaikka taisin oikeastaan olla vain pelästynyt ;)

SusuPetal: Eikä krapulakaan ollut kovin paha :)

Kimmeli kirjoitti...

Kuule Kari, minä olen niin omituinen, että kun sain kuulla, että minulla on syöpä, en osanut mokomaa murehtia. Päälimmäinen huoli oli vain se, kuinka lapset pärjäävät sen ajan, kun olen sairaalassa. Sairaus ku sairaus ja taisin selättää sen :)

Kari kirjoitti...

Voihan olla, että jos minäkin olisin todella saanut huonoja uutisia, suhtautuisin asiaan eri tavalla. Nyt oli vain tiettyä jännitystä kirjeen sisällöstä.